Viikonloppu

Perjantaina junamatka kotiin oli suorastaan mielenkiintoinen.. Olihan junat toki ajallaan, mut Tampere-Riihimäki -välillä juna oli aivan täynnä, ni mulla oli sit seisomapaikka.. Tosin olin niin 'ovela' että kun niissä eteisissä on niitä hyllyjä laukuille, niin istuin sitten siinä :D

Laadusta tällä kertaa vastuussa LG kun lumia sanoi kaputt

Lauantaina kävin iskän kanssa Helsingissä mp-messuilla. Moottoripyörät on mun mielestä yleisesti ottaen upeita. Mulla on itelläni piikkikortti, ja kulkupelinä parin kesän ajan on ollut Honda CBR 125R. Se sopii hyvin tällaisen hippiäisen alle :D Ens kesänä olis kuitenkin tarkotus korottaa korttia a2 luokkaan, että pääsen ajamaan vähän isompia (olettaen että jaloissa riittää pituus :D) Mä kuitenkin haluan ehdottomasti jossain vaiheessa korottaa siihen isoon A:han saakka, ettei tuu enää tehoissa rajaa vastaan, vaan ainoastaan oma fyysinen koko olis se rajoittava tekijä prätkää valittaessa.. :D

Kauden alotus viime vuodelta :)

No, aamulla herätys sit puoli kuuden aikoihin ja yritettiin aikaisin liikenteeseen, ei sit kuitenkaan tarpeeks aikaisin. Päästiin Hesaan (oon kehäkolmosen ulkopuolelta, joten antakaa anteeks :D) Sit siinä kakskytä vaille kymmenen oltiin Helsingissä ja vitsi mikä jono oli! Messukeskukselle oli siis valehtelematta varmaan kilometrin jono, sinne parkkihallin suuntaan siis. Jonosta huolimatta sisällä messuhallissa ei vielä kymmenen aikoihin ollu mitään jäätävää tungosta, ja rauhassa sai liikkua ja kuvata. On muuten jännä efekti minkä toi järkkäri synnyttää väkijoukossa: sen kun nostaa naaman tasolle että ottaa kuvan, niin kukaan ei tuu sun ja pyörän väliin :D Joku kuvaili puhelimella, niin ainahan siihen joku yritti tupata eteen, mut mä sain yleensä kuvata ihan rauhassa :) En toki voi väittää että se haittais, on ihan kiva saada sellasia kuvia et siinä ei oo vaikka puolikasta takamusta jossain reunassa, vaikka tokihan niihin kuitenkin eksyy ihmisiä johonkin reunaan jossain vaiheessa mut se nyt on messuilla vaan oletus. Tätä vahvisti vielä se, kun iskän kanssa täyteltiin jotain arvontalipukkeita iskän kanssa ja siinä ollu mies sitte ihasteli mun kameraa ja alko siitä kysellä et mikä putki ja minkä hintanen sun muuta. Halus myös kokeilla, ja kuvaskin mua ja iskää. Naurahti takas tullessaan et kun meni toiselle puolelle käytävää kameran kanssa niin blokkas koko käytävän kun kukaan ei uskaltanu mennä siitä ohi.. :D

Oli kans hyvin tilaa nousta pyörien päälle kokeilemaan et miten tää persjalkanen ylettää sieltä alas.. Tuli kokeitua muutama mistä ei toivoakaan ylttää alas millään opilla, ja sit useampi mitä vois ihan hyvin harkita seuraavaks pyöräks oman takaliston alle. Kawasakin 300 Ninja, Kawasakin er6, Honda CBR500 ja Yamahan R3 oli ainakin lupaavia vaihtoehtoja: ois ihan kivasti tehoja ja niistä ylettää jopa alas tämäkin hippiäinen. Mä kokeilin myös BMWn prototyyppiä, joka on siis ilmeisesti suunniteltu enemmän tonne Intian ja Kiinan suuntaan, oli alla sopivan kokonen ja hintaluokkakin ois ilmeisesti ihan sopiva, jopa uutena :) Er6 on ehkä tällä hetkellä eniten mielessä koska se ois sopivan kokonen, täystehonen, ja saa kuristettua siihen a2 luokkaan. Sit kun saa kortin taas korotettua isoon a:han asti, niin kuristukset pois ja tsädäm, voimaa löytyy :)

Tässä pari kuvaa mimmistä pyörän päällä

Tää oli siis se BMW:n prototyyppi

Kawasaki Ninja 300

Ja lisäänpä tähän perään vielä tämän.. Siis se fiilis kun nouset pyörän päälle ja tajuat että ne neljä ehkä parikymppistä jätkää, jotka on kattelemassa sitä pyörää, kaikki tuijottaa sun persettä.. :D

Mä ostin tämmösen peltikyltin, oli vaan yksinkertasesti pakko :D Kassalla ollu mies puhu pelkkää englantia ja hörähti nauruun kun lätkäsin kyltin pöytään että tommosen haluan.. Seems fair :D

Löysin myös jotain kuolattavaa, kun siellä oli sit myynnissä kaikenlaisia vaatteita. Yks mekko kiinnitti huomion, kun muistutti Iron Fistin kuosia, mut jäi kuitenkin sinne. Epätoivo iski kun näin New Rockin logon, ja iskä vaan määrätietosesti painoi siihen suuntaan. Ne kengät on aivan upeita (tämähän on tietty mielipidekysymys, mut mä tykkään) mut myöskin kohtuullisen kalliita ja on kamalaa nähdä jotain mitä ei voi saada. Piti kuulemma neidille vähän siedätyshoitoa järjestää :D

Ja siis haluan ens viikolla todellakin uudestaan! Oli aivan upeeta tosiaan päästä kiipeemään niitten pyörien päälle, vaikka tuli porukkaa katellessa vähän sellanen olo et tän kokonen blondi ei kaikkien mielestä välttämättä kuulunu sinne :D

Ja koska kuvat yleensä kertoo enemmän kun tuhat sanaa, tässä vielä "arkiston aarteita" :)

Tällä monsterilla hiekkakuopalle hurjastelemaan? :D

Viritetty rollaattori, ja kaljat korissa. Seems legit :D

Aapolla oli viikonloppuvapaat nyt parin viikon tauon jälkeen, ja haluttiin nähdä, joten lauantaina vielä illalla kulkusuunta oli Aapon luokse. On muuten jännä että vielä viime kesän alussa Lautaro oli mun näkökulmasta "vähän jossain Jumalan selän takana" mutta nykyään se on ihan kartalla mullakin :D Sitä pariskuntien laatuaikaa, eli nukuttiin pitkään sängn eri laidoissa xD Ollaan muuten oltu yhdessä melkein 7kk, mut silti saatiin vasta sunnuntaina ensimmäiset yhteiskuvat aikaseksi :D Laatutakuu taas varma LG.. Aapon puhelimella ois ehkä saanu paremmat kuvat jos ois maltettu etsiä se.. :D

Kaikella on aikansa..

Okei, aika herätä henkiin tällä saralla taas.. Pietarista tulon jälkeen on tehny mieli ottaa vaan rennosti, ja nauttia ajasta läheisten kanssa. Myös laiskuudella on vaikutusta asiaan :D On myös aika miettiä vähän että mihin suuntaan lähden viemään tätä blogia. Aloitin tosiaan Pietarin työssäopin vuoksi, halutessani jakaa kokemuksia reissusta, ja se kuus viikkoa oli upeaa aikaa, vaikkakin nyt jo takanapäin. Se kulkee aina mukana, kokemuksena jota ei rahallisesti pysty korvaamaan, ja jota en vaihtais mihinkään :) Varmasti muistelen joskus millasta se aika on ollut, vielä vuosienkin päästä, mutta tuntuu siltä että bloginkin kanssa on aika jatkaa eteenpäin. Kirjottaminen on mukavaa, ja vaikka se Pietarissa ollessa välillä tuntukin työläältä, niin lopulta se työläs osuus on alottamisessa. Jos mulla on aihe, ja jotain sanottavaa, saan siitä tekstiä aikaseksi :)


Mun on vaikea päättää yhtä linjaa mistä kirjottaisin, koska tykkään vähän kaikesta, ja teen vähän kaikkea. Mulla ei pienenä ikinä ollut varsinaisesti 'harrastusta', koska oon kokeillut vähän kaikkea. Ehkä pisimpään elämässä mukana oli pianonsoitto, mutta kun on ollut parin vuoden pätkissä vähän kaikkea. Englannin kerhoa, kilpatanssia, suunnistusta, keilaamista, jopa valokuvausta yritin jossain vaiheessa, ja vähän vieläkin.. Mulle on sanottu että oon kovin lyhytjännitteinen ihminen, ja se on totta. En oikein osaa keskittyä mihinkään todella pitkäaikaisesti, mutta itse koen sen ehkä kuitenkin vahvuutena. Osaan lukea karttaa ja nuotteja, soitankin ihan sujuvasti nuoteista - parin harjoittelukerran jälkeen.. Mitä tanssimiseen tulee, rytmi on hallussa ja perusaskeleet sujuu, eli jos viejä osaa, pysyn ehkä jopa mukana :D


Ruoasta tulee mulle ammatti, ja siitä varmasti saatte lukea vastakin. Ruoalla on aina ollut tärkeä osa mun elämässä. Mut on otettu keittiöön mukaan pienestä pitäen, ja oonkin oppinut äidiltäni paljon. Ensin leivontaa, äidin apuna, ja myöhemmin itsenäisesti. Jo ala-asteella sain tehdä pieniä tehtäviä ilman että koko ajan joku vahti vieressä, ja yläasteella teinkin kaikkea aika itsenäisesti. Myös ruoanlaitto on ollut kuvioissa mukana pitkään. Reseptit on toki hyödyllisiä, mutta ajan myötä ja kokemuksen kerääntyessä on soveltaminen saanut suurempaa osaa projekteissa :) Tää on ehkä lopulta se mun talentti, joka on ollut elämässä mukana aina, ja jossa oon oikeesti hyvä

Musiikilla ja kirjallisuudella on myös suuri osa mun elämässä. Pianonsoitto oli eräänlainen johdannainen klassiseen musiikkiin ja kuuntelen sitä oikein mielelläni vieläkin. Kaks Pietarissa nähtyä balettia on myös saaneet aikaan rakkauden erityisesti venäläisten säveltäjien tuotantoa kohtaan. Kolmilapsisen perheen vanhimpana mä en oikein osaa olla yksin. Vanhempien luona oon tottunut siihen et lähes aina on jotain ääntä, ja siksipä nyt yksin asuessani mulla on aina radio tai spotify taustalla pyörimässä. Musiikki on eräänlainen pakokeino elämästä, se saa unohtamaan lähes kaiken, ja elämänvaiheet vaan rikastuttaa musiikkimaun laajuutta. Mun viimesin lisäys on tullut parisuhteen myötä, kun Aapo sai mut kuuntelemaan jazzia. Pari vuotta sitten en olis todellakaan varmaan edes kokeillut tätä, mut tässä vaiheessa se tuntuu luontevalta, ja siihen on helppo rakastua ja eläytyä. Varsinkin kun Aapo soittaa saksofonia, sitä on kerrassaan ihanaa kuunnella :)

Kirjallisuus on toinen pakokeino elämästä. Jos saan käsiini hyvän kirjan, mä uppoan tarinaan täysin, ja usein käy niin etten näe tai kuule mitään ulkopuolista. Kysykää vaikka mun äidiltä.. :D Oon saanut tosi paljon hyviä kirjasarjoja ja yksittäisiä kirjoja pääasiallisesti lahjana mun tädin mieheltä. En tiedä että mistä se johtuu, mut sillä on kummallinen taito osata valita aina sellaset sarjat joihin kerrassaan rakastun. Viimesin on ollut Valtaistuinpeli, Game of Thrones, jota oon seurannut sit televisiostakin. Koukuttava, kerrassaan koukuttava. Plus omat järkytykset sarjan aikana ei oo niin massiivisia kun kirjat lukeneena oon suunnilleen kartalla että mitä tulee tapahtumaan :D


Mä varmasti postailen suhteellisen epätasaiseen tahtiin, enkä pysty satavarmasti lupaamaan mitään, mut yritän ainakin postailla kerran viikossa, ellen useamminkin. Yleisesti ottaen siis vähän kaikenlaista tulossa: ruokaa, musiikkia, kirjallisuutta, ja arkea. Saa myös esittää toiveita postausten suhteen, jos haluatte kuulla jostain erityisestä :)