Viides viikko: 16.-22.11

Tää viikko meni ohi aika vauhdilla. Töitä aamupäivät, ja iltapäivät Aapon kanssa. Maanantaina kun tulin töistä, me päätettiin 'makoilla vähän aikaa'. Se vähän aikaa makoilu päättyi sit joskus kuuden ja kasin välissä kun heräsin siihen että mun puhelin soi :D

Me käytiin tällä viikolla Starbucksissa, kun Aapo halus kahvia (venäläinen kahvi on siis jotain aivan järkyttävää. Ja mähän en tykkää edes suomalaisesta kahvista :D) niin aikaisemmalla kokemuksella (Ronja joi kahvia ja sanoi sen olevan hyvää) osasin opastaa Aapon kahvilaan ja englannilla saatiin kahvia. Hauskaa tässä on se, miten Aapon nimi muotoutuu ulkomailla. Tässä Aapo venäläisen silmin:

Tiistaina, kun mä olin töissä, Aapo käveli vähän ympäriinsä, ja kävi mäkkärissä syömässä. Ruoan tilaaminen onnistui englannilla kuulemma. Sinänsä hauskaa, että joka kerta, kun me likat ollaan käyty mäkkärissä, on englannin taito hyvin haparoivaa, mut kun Aapo menee sinne, se on sujuvaa. Voiko tää olla sattumaa? :D  Tänään oli muuten hauskaa käydä kylpylän puolella.. Ronja tarvi koekaniinia johonkin kuorintaan, ja mä pääsin sitten siihen pöydälle makaamaan :) Kuorinnassa käytettiin ilmeisesti jonkinlaista öljy-suola -seosta, ja oli muuten niin pehmonen iho sen jälkeen että huh! Tosin vaikka kävinkin suihkussa, löytyi sitä suolaa silti niskasta vielä illallakin :D  Tällä viikolla haastavaa oli se, että kun mä tarvin avaimia päästäkseni tästä koko hitsin talosta ulos, mutta en viitti viedä niitä mukanani että Aapo pääsee liikkumaan, niin oon joka aamu potkinut sen ylös sängystä siinä kuuden aikoihin että se käy laittamassa oven lukkoon mun perästä ja palaa nukkumaan..

Keskiviikko oli poikkeuksellinen. Adel oli ehdottanut, että voisin ehkä joku aamu mennä katsomaan, miten aamupalan esillelaitto sujuu, ja sehän alkaisi kuudelta jo.. Koska metro aukeaa vasta kuudelta, ainoa (suht turvallinen ja varteenotettava) vaihtoehto oli siis taksi. Tiesin valmiiksi taksin numeron, ja soitinkin sinne. Jatko ei mennyt ihan niinkun elokuvissa.. :D Kielitaito olis ihan kiva, että se taksin saaminen sujuis. Olin ennen puhelua tarkistanut vielä pari sanaa, mutta kun täti puhelimessa kyseli yleisesti ottaen ihan liikaa (enkunkielen taitosta ei siis löytynyt) ja käytti vieraita sanoja, niin sain peruttua taksin, ja ajattelin, että menen sillä metrolla ja pahoitellen selitän että kielimuuri nousi ennennäkemättömän korkeana.. Vähän ennen kuutta lähdinkin kävelemään metroaseman suuntaan ja matkan varrella oli kaksi taksia. Päätin sitten siinä vielä koettaa onneani, ja osoitetta hokemalla ja omalla, pienellä sanavarastolla saatiin yhteisymmärrystä, kuski hiffasi mihin haluan, ja sovittiin hintakin moisesta. Kakskytä yli kuusi olin jo keittiössä, ja nauroin että menipä ihan elokuvatyyliin se aamu :D Keskiviikkona pääsin kans Ronjan käsittelyyn, tällä kertaa kupattiin naamaa imukupilla.. Kun palasin keittiölle sen jälkeen, herätti mun naamavärkki hilpeyttä työkavereissa, se kun vielä punotti (jos hoidon tarkotus on vilkastuttaa verenkiertoa niin ihmekös että punottaa) ja vähän oli hankalaa selittää että mitä mun naamalle siis on tehty. Päästiin kuitenkin täyteen ymmärrykseen asiasta. Mä myös neuvoin Aapolle mistä se sais hyvää ruokaa, opastin sen siis Teremokiin (tosin muistin painottaa että Aapon silmin sen nimi on Tepemok) ja kerroin vielä senkin mitä sen kannattaa syödä :D Ite oon siis tykännyt niiden ruoista, täytettyjä lettuja yhtä nopeasti kun mäkkärin hampparit? En valita.. Oli ihan onnistunut valinta kuulemma :)

Keskiviikkona me käytiin myös Galeriassa, joka on siis yks Pietarin hienoimpia ja suurimpia (vai peräti suurin?) kauppakeskus. Ekana oli  tarve saada ruokaa, ja kolmannesta kerroksesta löytyikin ruokapaikat siitä samasta ryhmittymästä. Valittiin taas kerran wokit, ja on upeeta että mun ruokasanasto on kehittynyt, meinaan ei tarvinut hirveesti pelata 'jokerilla' ja jännittää mitä saa, vaan molemmilla oli joku käry siitä mitä sieltä tulee :)

Sitten kierreltiin ympäri kauppakeskusta, käveltiin kaikki kerrokset ympäri ja naurettiin sille kuinka paljon kenkäkauppoja täältä löytyy :D Aika monen ikkunassa oli myös ilmoituksia alennusmyynneistä, ja sanoin Aapolle että kenkäkauppaan mua ei saa päästää tai voi tulla kalliiksi :D

Torstaina me käytiin tutustumassa hotellin kylpylään. Aapo tuli hotellille, ja mentiin suoraan mun töiden loputtua. Itelle tuli jotenkin toivoton olo, kun en meinannut saada edes kaappiani lukkoon. Siinä siis kaapin ovessa olevaa lukkolaitetta piti painaa sillä 'älyrannekkeella' jonka saa kassalta. Jouduin lopulta pyytämään neuvoa toiselta pukkarissa olijalta.. Bikinit päälle ja altaiden suuntaan.. Koska mä oon ilman lasejani ihan hukassa kaikissa uusissa paikoissa, oli Aapo melkein oppaan roolissa. Aina kun oli erikseen naisten ja miesten puolet, sovittiin treffit aina toiselle puolelle, eli suihkutilat ja ne pukkarit. Tutustuttiin vuoronperään altaisiin (poreallas, kuuma ja kylmä allas ja sit se iso lillutteluallas) ja sit alettiin käymään saunoja läpi. Venäläinen sauna oli kuuma ja kuiva, turkkilainen skipattiin. Kaldarium oli jännä, höyryhuoneessa oli kostea tunnelma. Lumihuone oli järkyttävän kylmä (-15) ja mun varpaat paleltui. Kelosauna oli mielenkiintoinen, istuttiin pöllien päällä, ja suomalainen sauna löytyi sieltä suihkutilojen yhteydestä. Näin suomalaisena hieman nauratti lukea selostusta miten saunaa kuuluisi käyttää "Jos otat suihkun ennen saunaa, kuivaa itsesi. Vain 5-10 min kerrallaan, sen jälkeen ui tai ota suihku. Makaaminen on paras asento jotta veri pääsee jalkoihinkin asti"  Kylmävesialtaaseen meno oli hankalaa. Ensin käytiin kokeilemassa vain jalalla, ja todettiin että juu pirun kylmää on. Lilluttiin vähän aikaa lämminvesialtaassa, ja sit päätin että nyt mä meen sinne kylmään. Pikainen dippaus, ja äkkiä takasin lämpöseen veteen. Otettiin siinä muutama 'kierros' ja viimesellä kierroksella jäin vähäksi aikaa vyötäröä myöten ihan seisomaan, ja sitten kävinkin päätä myöten veden alla. Lähtikö se talviturkki näin, vai vaatiiko se ihan luonnonvettä?

Perjantai oli aika rento, oltiin vaan kämpillä ja katottiin mukahauskoja videoita Youtubesta..
Lauantaina Aapolla oli lähtöpäivä, mutta koska juna lähti vasta illalla, oli meillä hyvin aikaa touhuta. Nukuttiin pitkään (jotain josta oon saanut nauttia ainoastaan viikonloppusin enkä aina sillonkaan). Aikanaan päästiin ylös, ja otettiin suunnaksi Nevski. Käytiin jossain turistikaupassa jossa oli Putin-patsaita (kyllä, niitä samoja rintakuvia mitä on aina Caesarista lähtien tehty suurmiehistä) ja kaiken maailman maatuskat ja turistikrääsät. Käytiin myös Elizeevskillä ensin viskomassa rahaa kissapatsaalle ja sen jälkeen ihasteltiin kaupan sisäpuolta. Sieltä löytyi osa tuliasista. Vein Aapon Karlovy Pivovaryyn syömään, lähinnä kirsikkaoluen takia kun olin siitä maininnut ja herra halusi päästä kokeilemaan. Ite otin annoksen jossa oli kolmea lihaa, kasviksia ja tikkuperunoita. Omenasiideri teki seuraa mun annokselle. Aapolla oli se puolen litran kirsikkaolut ja kunnon pihvi. Enpä tuolta vähempää odottanutkaan :)

Ruoan jälkeen vielä lähikauppaan ostamaan lisää venäläistä suklaata ja sitten noudettiin kamat kämpiltä ja lähdettiin metrolla juna-asemalle. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, ikävä iski samantien kun Aapo katosi näköpiiristä :( Onneks on Skype, internet ja whatsapp :)

Eremitaasi



Sille ajalle kun Aapo oli täällä viikon verran, sovittiin että Eremitaasi ja Iisakin kirkko riittää meille kulttuuripläjäykseksi. Oon toki heitellyt esille kaikenlaisia faktoja aina kun ollaan nähty jotain 'merkittävää' . Eremitaasin tapauksessa kuvat saa kuitenkin puhua puolestaan, olkaa hyvät:

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eremitaasista kun lähdettiin, alkoi molemmilla olla aika nälkä. Oltiinhan me varauduttu myslipatukoin ja vesipulloin, mutta enpä muistanut ettei niitä saakaan museoon viedä :)

Mentiin sitten syömään aasialaista ruokaa Evraasiaan, josta saa myös susheja. Näitä löytyy joka puolelta kaupunkia, ja on ehdottomasti käymisen arvoinen. Miinuksena mainitsen sen että ruokalista on liian laaja, valinnanvaikeus on suuri :D  Molemmat sitten sieltä löys mieluisen, me kasattiin wokit itse. Siinä sai valita nuudelit, päälisukkeen (kana, possu, härkä, merenelävät) ja kastikkeen. Molemmille tuli ihan erilaiset, ja siinä sitten tarjoilija ensimmäisenä toi jotkin valkoiset, lämpöiset nyytit. Niitä ihmeteltiin vähän aikaa, kunnes muita ruokailijoita tarkkailtuamme tajuttiin, että siihen kuuluu pyyhkiä kädet :D  Kun wokit saapui, Aapo sieppasi puikot käteensä, ja mä kameran.. Siinä vähän aikaa astiaa siirreltyäni sain hyvän kuvan, ja kävin itsekin wokin kimppuun. Ja oli kuulkaa hyvää! Kuten sanottu, kannattaa käydä kokeilemassa :) 

 

Viikko neljä: 9.-15.11

Tääkin viikko alkoi kevyesti - hedelmillä. Puolet vaihdosta on jo takana, ja oon kerennyt oppia pahoille tavoille :D Mä en sais keittiössä nostaa mitään maitopurkkia painavampaa, ja se alkaa tottapuhuen pikkuhiljaa tökkiä. Itehän yritän tietenkin nostaa 'kaiken mahdollisen' eli sen munakasmassakattilan joka ei paina mitään ihmeellisiä ja ne hedelmävadit sun muut :) Ollaan päästy jo vauhtiin näissä hommissa, ja saatu pieniä vaihteluitakin, mm. se murokärryn täyttely. Oona laittoi tänä iltana kevennyksen meidän ryhmäkeskusteluun, tähän tapaan:



Shaslinki russian style!

Tiistaina meidän rutiini alkoi muuttua. Kaivettiin viimein ne näyttöpaperit esiin (sekä mulla että Inalla oli näyttö suoritettavana täällä) ja keskusteltiin Kennethin kanssa siitä miten ne saataisiin suoritettua. Tuloksena se että mulla alkaa työt aamuseitsemältä, joka puolestaan tietää herätystä viideltä :) ja Ina puolestaan aloittaa työnsä kahdelta ja työskentelee iltakymmeneen. Näin saadaan rutiinit sopiviksi näyttöjä varten, ja ehditään vielä oppia mahdolliset uudet hommat kun nyt on taloon tavat hallussa :)

Keskiviikkoaamuna herätyskellon soidessa viideltä teki kyllä aika pahaa nousta ylös ja raahautua suihkuun :D Suuri yllätys tuli sitten metroasemalla, kun sen 'meidän' aseman ovet olikin kiinni ja paikka pimeänä :) Ei muuta kuin äkkiä kurkkimaan jos tien toisella puolella olis elämää, ja olihan siellä. Tuli siinä opeteltua samalla uusi reitti maan alla. Yllättävää oli se, että metrossa oli oikeesti todella hiljaista, mun kanssa oli vaihdon jälkeen samassa junanvaunussa kolme ihmistä :D

Hotellilla sain sit hienon paperihatun ja pääsin ravintolan 'julkiselle' puolelle. Opettelin paistamaan munakkaan, ja sain sit syödä ekan aikaansaannokseni :) (hotelliaamiaisen sisällöstä postaan myöhemmin ihan erikseen oman kokonaisuuden)

Olin sit puoli yhteentoista saakka paistelemassa munakkaita tilauspohjaisesti asiakkaille, ja kielimuuri iski taas. Osalle ihmisistä se englanti tuntuu olevan täysin ylitsepääsemätön ongelma, niin osoittelu sai luvan kelvata kommunikaatiokeinona. Toinen ihmeellinen asia on se, että ne aasialaiset on ihan pimeitä :D Pari kertaa kävi niin että kun hetkeksi käänsin selkää tai kylkeä 'yleisöön' päin, niin se asiakasta lautasella odottamassa ollut munakas vaan katosi :o Tän tajusin sit kun joku tuli kyselemään että onko hänen tilauksensa jo valmis, ja tajusin sen olevan viereisellä aasialaisella, edes englantia puhumattomalla kädessä.. Siitä pitäen tuli vahdittua aika tarkkaan :D Sanastoa tähän liittyen opin kohtuullisen nopeesti, nyt sujuu kinkut ja sipulit, ja häränsilmät, suolat ja pippurit venäjäksi :)

Aamupalan loppumisen jälkeen siivotaan kimpsut ja kampsut, ja siirrytään keittiön puolelle tekemään mise en place, eli valmistellaan seuraavan päivän aamupalaa. Päivän päätteeksi sain vielä kuulla olevani 'omelet master' ja äiti kertoi että saan hänet opettaa tekemään munakkaan 'oikein'. En vaan tiedä että onko siihen yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa :D Koko viikko meni jotakuinkin tällä kaavalla, ja siihen viideltä heräämiseenkin ehti jossain määrin jopa tottua :D

Perjantaina vietettiin sitten Oonan läksiäisiä, kun hällä koitti kotiinlähtö. Oltiin Inan luona aloittelemassa, ja naurettiin, juoruiltiin ja laittauduttiin. Sitten joskus kahden aikoihin alettiin miettiä baaria johon suunnata, mutta itsellä lopulta ei kunto kestänyt lähteä mukaan, kun väsymys alkoi olla suuri, ja seuraavanakin aamuna herätys oli suhteellisen aikaseen kun piti mennä Aapoa vastaan asemalle.. Oli jotenkin kamala olo repiä itseään kahtaalle, kun olis tehnyt mieli lähteä baariin mimmien kanssa, mutta siellä ois sit oltu aamukuuteen asti, ja kahden tunnin unilla ei pitkälle pötkitä.. Jäin kuitenkin sitten nukkumaan, ja aamulla tuntui siltä että oli hyvä päätös, ehdittiin kuitenkin Inankin luona juoruta melkein nelisen tuntia :D

Mun oma ajoitus lähdölle ja arviolle junan saapumisesta meni vähän pieleen.. Sieltä kuitenkin löysin Aapon aseman edestä kiltisti odottelemasta :) Hauskaa on se, että Aapon eka kokemus Pietarin metrosta oli nyt sit juurikin samalta pätkältä kun mun oma (joskus vuodelta 2013), mentiin vaan yks asemaväli pidemmälle. Ensivaikutelma kaupungista oli kuulemma ihan kiva, vähän muistuttaa Helsinkiä (? :D)  Pikkusen siinä sitten relailtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Illalla käytiin Marcelli's'issa syömässä kun olin sitä ehtinyt niin kovasti kehua ruokapaikkana. Samalla juhlistettiin 4kk yhdessä <3  Loppuilta meni seuraavaa viikkoa suunnitellessa, ja mietittiin että mitä kaikkea halutaan käydä katsomassa.

Sunnuntaina me käytiin Eremitaasissa, josta kirjoitan erikseen oman postauksensa, koen sen olevan paikkana sen arvoinen että ansaitsee ihan omansa :)

Viikko kolme: 2.-8.11

Tää kuulostaa tylsältä, mutta tää viikko oli oikeasti lähes samanlainen kun viime viikko. Hedelmiä, hedelmiä, hedelmiä, ja vielä kerran HEDELMIÄ! Okei, väliin mahtu pari vihannestakin, mutta siis menee kyllä niin taidolla kuulkaa sitrushedelmät ja melonit palasiksi että ette uskokaan. Työtehtävät riippuu pitkälti siitä onko vuorossa Elena vai Adel. Jos töissä on Elena, työpäivän voi tiivistää yhteen sanaan: pilkominen. Jos Adel on vuorossa, on paljon monimuotosempaa tekemistä. Toki päivä alkaa niillä hedelmillä, mutta niistä selviää nopeasti kaksi ihmistä. Sit ollaan tutustuttu murokärryyn (sisältää siis murot, kuivahedelmät, pähkinät ja gluteenittomat) ja sen täyttelyyn. Ollaan myös päästy tekemään smoothieita, kun niitä on aamulla tarjolla hotellivieraille. Dans le noirin ruokalista on myös tullut tutuksi, kun ollaan päästy tekemään niitäkin Borzin kanssa. Täytyy myöntää että epäluuloisuus nostaa päätään, enkä oo enää varma, haluanko kokeilla siellä syömistä.. :D On ollut ihanaa huomata kuinka muiden työntekijöiden suhtautuminen muuttuu kun he on huomanneet, että ei olla niitä ohimeneviä paikalla-kerran-viikossa-jos-sitäkään -työssäoppijoita. Aamulla (juuu, klo 10 on mukamas aamua) kaikki iloisena huutelee huomenia kun mennään keittiölle, jotkut jopa suomeksi :)

Muutoin viikko oli suoraan sanottuna tylsä, lähinnä oman laiskuuden vuoksi. Oon skypettänyt Suomeen lähes joka ilta, ja siinähän ne vapaat hyvään tahtiin palaakin.. :D

Viikonloppu sitä vastoin oli täynnä tekemistä! Oona oli aiemmin viikolla kyselly halukkuutta balettiin, ja mehän haluttiin. Käveltiin Nevskiä pitkin Kolizeyn teatterille, jossa treffattiin Marina. Baletti oli Pähkinänsärkijä, joskin mulle tuli siitä mieleen Kouvolan oma Satubaletti Pikkuballerina. Eli samaan tapaan oli lähinnä lapsia ja nuoria tanssimassa, mutta oli se mielenkiintoista. Sain erilaisen kokemuksen kuin viimeeksi, Joutsenlammen näin siis viimeksi Pietarissa käydessäni :) 

Baletin jälkeen alkoi olla nälkä, baletti kun alkoi vasta yhdeltä. Marina vei meidät georgialaiseen ravintolaan syömään, ei kylläkään siihen johon oli alun perin aikonut, kun sillä paikalla oli kauppa, vaikka edellisellä viikolla Marina oli käynyt siellä syömässä. Asiat tuppaa muuttumaan aika kovaa vauhtia täällä :D Löydettiin siis kuitenkin toinen georgialainen, jossa oli superhyvät safkat :) Ravintola oli nimeltään Suliko. Alkupaloiksi otettiin juustoleipää, joka saatiin tietenkin lämpimänä pöytään. Tätä täytyy yrittää joskus kotona, ja jos saan sen onnistumaan, varmasti hyödynnän sitä pitkään.. Mä valitsin ruuaksi georgialaistyylisen pihvin ja siihen lisukkeeksi perunoita ja sieniä. Juomana oli omenasiideri (oon muuten juonut täällä normitahtiin verrattuna tosi paljon alkoholia :D) ja voin sanoa että oli kokonaisuutena loistava! Pihvi suorastaan suli suuhun, tuli mieleen ihan grillikesä (eli ei ainakaan viime kesä, pelkkää vesisadetta mun näkökulmasta :D)

Käveltiin tästä vielä Ploshad' Vosstaniyan metroasemalle hakemaan lippuja sirkukseen seuraavalle päivälle :)  Siitä hypättiin vielä bussiin ja mentiin Nevskin Nevan puoleiseen päähän hakemaan lippuja jokiristeilylle, että nähtäisiin kun sillat avataan. Käveltiin vielä kotiin, nähdäksemme mitä kautta on helpoin ja paras kulkea kun mentäisiin takaisin. Verikirkosta oli melkein pakko saada kuva eri valotuksessa kuin aikaisemmat oli :)

Lähtö tälle risteilylle oli siis puolilta öin. Tällä kertaa muistin ottaa kamerankin mukaan.. :D Ensin tehtiin vaan joku 'peruskierros' eli ilmeisesti käytiin katsomassa siltoja jotka aukeaa, ennen kuin ne aukeaa. Siellä sitten laivan yläkerrassa nautiskeltiin erilaisia herkkuja (kalalautanen, juustolautanen, juustokakku, kananrintaa yms) ja nautiskeltiin viinejä ja oluita sun muita. Toisella kierroksella ensin ihmeteltiin, että miksi kaikki katoaa siihen ulos tuijottelemaan.. No, tottakai siksi että ensimmäinen silta aukeaa! Odotin sen aikaa että päästtin seuraavan sillan luo, tartuin kameraani, tarkastin asetukset ja lähdin itsekin ulos. Kesäpuutarhan kohdalla nappasin kuvan, ja parin valaistun talon kohdalla nappasin kuvia ja tarkastelin siitä kameran ruudulta tulosta, ihan vaan sen vuoksi että löytyisi hyvät asetukset. Toiselle sillalle päästyä nappasin ensin pari kuvaa, ja kun aukeaminen alkoi, räpsin kuvia niin paljon, että on pakko löytyä edes yksi hyvä :D

Ensimmäisenä esittelyssä siis kesäpuutarhan portti Nevalta katsottuna

 

Tosielämän MacGyverithan tosta vielä vetäis citymaasturin kanssa vauhdilla ylite kun ois se verenhimoinen vihollisjoukkio perässä.. ;)

Kotona oltiin joskus kolmen ja neljän välissä, ja väsyneenä kellahdinkin sänkyyn.. Seuraavana aamuna oli herätys jo yhdeltätoista, ja lähtö ennen kahtatoista. Metrolla matkattiinkin aika monta asemanväliä Avtavan asemalle, jonka läheltä löydettäisiin sirkus. Ollaan varmaan näytetty tosi turisteilta kun siinä aseman oven edessä kaivettu esiin puhelimen karttapalveluita ja tähyilty joka suuntaan :D Matkan varrella käytiin vielä kaupassa hakemassa jotain evästä osalle porukkaa. Oonan kanaleipää sain maistaa, ja eikös siinä ollutkin sitä ihanaa tilliä :)

Teltassa löydettiin paikoillemme, ja mä kaivoin kameran esiin. Ennen varsinaista näytöstä lapset pääsi kamelin selässä kiertämään kierroksen areenaa ympäri. Sitten teltta pimeni, ja lavalle saapui.. pelle! En oo ikinä oikeen ymmärtänyt niitä, tai tykännyt niistä. Lisäksi se ois ehkä ollu hauskempi jos olis tajunnut mitä se selitti :D Koko sirkusväki kävi näyttäytymässä, ja aloitettiin voimailijoista. Heitä kun kuvasin niin tuli joku jo sanomaan että täällä ei saa kuvata.. Ei jäänyt siis paljoa todisteita siitä käynnistä :S Kuitenkin akrobaatit ja voimailijat, jonglöörit ja taiteilijat tekivät vaikutuksen. Eikä kameleitakaan sovi unohtaa! Puoliajalla seurattiin kun areenaa ympäröivä suojaverkko nostettiin ylös, ja kuunneltiin kun jotain selvästi painavaa siirreltiin siellä verhon takana. Kun teltta taas pimeni, alkoi jotain suurta liikkua lavalla.. Sieltä tulikin suuria kissapetoja, leijonia ja pari tiikeriä! Niitä sitten joku mies komenteli, ja jokaisen ruoskan napsahduksen kohdalla säpsähdin itsekin.. :D  Tiikereistä toinen oli ilmeisesti vielä vähän vauva kun se sai tuttipullon, ja leijonista kaksi osoitti vähän kapinaa.. Uhma- vai teini-ikä kyseessä, tiedä häntä.. ;D

Sirkuksen jälkeen Oona soitti Marinalle, jolla oli vielä jotain suunnitelmia hänen varalleen. Itse olin pienen unenpuutteen vuoksi aika väsynyt, joten otin suunnaksi kämpän, ja päädyin tänne koomaamaan loppuillaksi.. :)

26.10-1.11

Työviikkoa häiritsi sairastelu parin päivän ajan, mutta työpäivinä mentiin jotakuinkin samalla kaavalla kuin edellinen viikko. Työpäivä siis alkoi hedelmien pilkkomisella. Mulla alkaa nopeus kehittyä näitä leikatessa, ja Adel hokee koko ajan että "it's a question of habit". Mulla ja Inalla oli rauhassa aikaa kälättää kaikenlaisia juttuja suomeksi, kun muut ympärillä höpötteli venäjäksi. Hedelmien jälkeen vuorossa oli sitten niitä kananmunia, sipulia, tomaattia, kurkkua, ja mitä milloinkin. Veitsi on tullut tutuksi, ja ruokasanasto alkaa tarttua pikkuhiljaa.

 Meillä on hauskaa porukkaa keittiöllä. Yks kokeista näyttää Hans Välimäeltä, ja yks työharjottelussa olevista pojista näyttää ihan Koiraluulta (niille jotka ei tiedä, niin se tekee instagramiin hauskoja videoita).

Viikolla käytiin Inan kanssa syömässä parina iltana, ensin perjantaina mäkkärissä (koska ruokalista on jotakuinkin sama kun Suomessakin, niin helppo tilata) laiskuuttamme, ja siellä sitten pureskeltiin. Big mac ei muuten maistu täällä yhtä hyvältä kuin Suomessa! En tiedä mistä se johtuu, mutta maku on jotenkin laimeampi :D

Perjantaina kuvailin muuten kuuta! Hetken aikaa siihen meni että sain kuvan josta muokkaamalla saisi sitten hyvän.. Asetuksien ja säätöjen kanssa hetken aikaa ensin leikittyäni luovutin, ja masennuin. Vähän ajan päästä kuitenkin yritin uudestaan, ystävän kärsivällisten neuvojen ja vinkkien kera, ja sain kuulla että kuvaa on pakko muokata, ja kaikkia parhaita kuvia on aina muokattu. Lisäksi sain vielä neuvoja GIMPillä kuvaa muokatessani, ja huomasin että olen tätä käyttänyt joskus lukion ekalla, pakollisen kuviskurssin aikana :D

Tässä tulos, päällä alkuperäinen, alla lopputulos. Saatte itse päättää, kumpi on parempi.. :)

 

 

Lauantaina muuten kokeilin ekaa kertaa sokerointia. Ronjalla on sokerit mukana, ja tarjosin sääriä harjoittelukappaleiksi. Päivällä sitten sokeroitiin ensin sääret. Sitten Ronja halusi nyppiä mun kulmat, eikä niille oo kyllä ikinä ennen tätä mitään tehtykään :D Sitten vielä kokeiltiin bikinirajaa, ja voin kertoa että se sattuu! :D Arvostan kyllä tämän kokemuksen jälkeen ihan eri tavalla ihmisiä jotka sitä säännöllisesti tekee. Toisaalta tuleehan siitä varmasti 'miellyttävämpää' kun siihen tottuu. Myöhemmin sain kuulla ettei Ronja ollutkaan sitä aluetta ennen sokeroinut, tulipahan jotain uutta..

Tällä viikolla lauantaina oli kyllä se 'kohokohta'. Me käytiin nimittäin yökerhossa viiden muijan voimin. Oonan ystävä oli Suomesta tullut käymään, niin siksi meitä oli viisi. Aiemmin illalla käytiin Iinan kanssa syömässä Marcelli's'issa, josta oli edelliseltä viikonlopulta jäänyt hyvä kokemus :)

Siitä sitten kaupan kautta kämpille.. Kaikki oli käyneet päivän aikana hakemassa juomia, ja aloiteltiin sitten mun luona, rupateltiin kaikenlaista, ja olipa pieni kampaamokin pystyssä. Ronja teki mun meikin ja laittoi Inan kulmat, ja Ina laittoi mun hiukset, Ronja hääräsi Oonan tukan kimpussa. Oona puolestaan sitten päätti mitä laitan päälle, eli eipä ollut paljoa omaa valintaa sinä iltana :D Tässä kuitenkin lopputulos, laadun takaa taas kerran lumia:

Ensin käytiin aloittelemassa baarissa joka on melkein alakerrassa, eli tässä meidän tiellä. Paikan nimi on Ammuttu hanhi :D Siinä sitten pohdittiin vielä että mihin suunnataan viettämään iltaa. Lopulta päästiin yksimielisyyteen ja valittiin Metro Club. Yökerho oli jonkinmoisen kävelymatkan päässä, ja sinne suunnattiinkin karttapalvelun opastuksella. Osoite on Ligovskiy prospekt 174, ja täähän on siis Pietarin suurin clubi :) Matkan varrella bongattiin muuten myös Prisma :D

Oli jotenkin hämmentävä sisäänmeno, ensin yritettiin etuovesta, mutta portsari sanoi että kiertäkää takaa.. Mentiin eräällä tavalla takaovesta sisään, mutta sieltä kulkikin suurin osa porukasta. Myöhemmin saatiin selville että etuovi oli niille joilla oli SkyPass, eräänlainen kanta-asiakaskortti ilmeisesti :D

Koska oli halloween, porukka oli pukeutunut vähän samaan tapaan mitä nyt Suomessa esimerkiksi penkkareina näkee. Vähän harmitti ettei itse tajuttu, mutta olispa ollut mielenkiintoista raahata mukaan joku puku yhden illan takia, taikka ostaa täältä jotain mitä käytät ehkä just sen kerran :D

Klubin rakenne oli hauska. Kolmessa kerroksessa oli erilaista musiikkia. Tanssilattia on keskellä, ja sen kahta puolta löytyi sitten baarit. Kokeiltiin kaikkia kerroksia, ja tanssittavaa musiikkia oli joka puolella. Kolmannessa kerroksessa vallan innostuttiin huomattuamme että siellä oli 'seinällä' eräänlainen reunus jossa tanssi neljä vähäpukeista miestä. Silmänruokaa, juu.

Jotenkin en tiedä, mulle tää paikka oli vähän jännä. Tytöt oli todella nuoren näköisiä, ja jostain oon lukenut myöhemmin ettei paikasta löydä yleensä paljoa yli kakskymppistä porukkaa.. Lopulta illan päätteeksi mulla oli se fiilis (sillä vähälläkin kokemuksella joka mulla on) että Kouvolan Amarillossakin on viikonloppusin kovempi meno :D Toinen vaihtoehto on se etten vaan kerta kaikkiaan ollut tarpeeksi kännissä :)

Muistelisin että meidän ilta loppui joskus neljän ja viiden välissä, ja käveltiin takaisin kotiin. Joskus suunnistusta harrastaneena on jäänyt hyvä taito osata palata omaa reittiään takaisin.. :D Isä puhui joskus kun olin pienempi, että me lapset ei ikinä katella yhtään että missä liikutaan.. Päästiin kuitenkin ilman karttapalvelua takaisin kämpille ja itse meikkien pesun jälkeen kaaduin aika lailla samantien sänkyyn. Sunnuntai menikin maatessa ja toipuessa, ei tullut inspistä lähteä yhtään mihinkään, ja illalla ei meinannut saada unen päästä kiinni, joten seuraavana päivänä ylös pääseminen oli jokseenkin hankalaa :D

Varsinainen seikkailupäivä

24.10
Tänään oltiin liikenteessä Oonan vararehtorin, Marinan, kanssa.
Meillä oli vähän 'hitaampi' aamu tänään, kun lähtö oli vasta kolmelta, saatiin rauhassa nukkua :D
Ensin treffattiin Oonan koulukaveri Ivan tossa Vladimirskajan metroasemalla. Me tytöthän fiksuina paukattiin sinne sisään ja ihmeteltiin että ei miestä näy vaikka se on niin pitkä että varmasti erottuu väkijoukosta. No ei kai, kun sitten soitettiin niin hän sanoi olevansa ulkona ja tuli oikein sisältä hakemaan, ja käveltiin 'väärään suuntaan' metron ovista kun niistähän saisi kulkea vaan yhteen suuntaan.. Siitä sitten lähdettiin Nevskin suuntaan, jota pitkin Marina sitten tuli vastaan.

Tässä vaiheessa huomasin etten sitten ottanutkaan kameraa mukaan, vaikka se oli aamulla vielä päällimmäisenä mielessä.. Päivän mittaan ois saanut hyviä kuvia, joten laadun näissä takaa Lumia :)

Ensin käytiin Elizeevskillä, kun Marina halusi näyttää sen meille. Ite oon aikasemmilla Pietarin reissuilla käynyt täällä, ostamassa samana päivänä tehtyä suklaata! Sisällä käytiin ihmettelemässä mitä kaikkea sieltä löytyy, ja ihastelemassa kaikkia upeita käsintehtyjä herkkuja. Jos ikinä eksytte Pietariin niin ehdottomasti kannattaa käydä täällä vilkaisemassa :)

Elizeevskin nurkalla on myös kaksi kissapatsasta. Meille kerrottiin että jos sinne heittää rahaa, se tuo onnea. Siinä sitten kuultiin joltain mieheltä että kissoista toinen on joskus aikanaan pelastanut kyseisen rakennuksen, jonka nurkalle on päässyt. Nevskiltä löytyy vielä jostain kuulemma kolmaskin kissapatsas..



Jatkettiin matkaa Engineers' Castlen suuntaan, mutta ennen rakennukseen tutustumista käytiin katsomassa (ja hipelöimässä) Pietari I:n patsaaseen kun kahden siinä olevan kohdan koskettelu kuulemma myös tuo onnea. Ennen meitä oli pari bussilastillista aasialaisia hipelöimässä jalkoja ja kavioita (mistä niitä aasialaisia oikein riittää jokaiseen maailmankolkkaan ja kaikkiin 'turistinähtävyyksiin' pilvin pimein?)  Hipelöintien jälkeen käytiin vielä ihastelemassa kahdeksankulmaista sisäpihaa ja päätettiin ettei haluta mennä katselemaan muotokuvia.

Matkan varrella kesäpuutarhaan mennessä oli Chizhik-Pyzhik, pieni lintupatsas johon myöskin tiputeltiin rahaa. Patsas on Pietarin taiteilijakoulua vastapäätä, ja täälläkin oli niitä aasialaisia :D Siihen heiteltiin meidän kopeekan kolikoita, joilla ei siis varsinaisesti tee yhtään mitään :D Oona siinä sitten vitsaili että kun kuun lopussa alkaa rahat olla lopussa, tiedetään missä käydään visiitillä. Ivan siihen vastasi vaan että älkää käykö, niillä rahoilla elää kaksi pietarilaista perhettä ;)
Wikipediasta lueskelin vähän lisää tästä linnusta, ja sieltä löytyy tämmöinen siihen liitetty laulu, jonka alkuperästä ei kyllä ole varmuutta:

Чижик-пыжик, где ты был?
На Фонтанке водку пил.
Выпил рюмку, выпил две —
Зашумело в голове.

Chizhik-Pyzhik, where've you been?
Drank vodka on the Fontanka.
Took a shot, took another -
Got dizzy.



Tämän kuvan tarjosi Google, ite en hyvää kuvaa saanut puhelimella, lumia ei ollut yhteistyöhaluinen :)

Kesäpuutarhan toisessa päässä olevassa lammessa oli kaksi joutsenta uiskentelemassa peräkanaa. Tässä yritys oli kuvatessa kova :D

Meille kerrottiin että kuukausi sitten tää on ollut täydessä loistossaan aivan upea, kaikkine väreineen. Päivä oli pilvinen ja harmaa, mutta ei ole vaikeaa kuvitella miltä puut näyttää keltaisen ja punaisen sävyissä, ja kaikki siitä välistä. Nähtävää olis varmasti ollut pidemmällekin aikaa, ja kesällä suihkulähteet on varmasti myös aikamoinen näky, kun niissä on vettä eikä kuraisia kengänjälkiä.. :D

Yhden käytävän varrelta löydettiin myös puolukkaa. Ei maistettu :D

Kesäpuutarha rajoittuu Nevaan, ja siinä rannalla sitten tehtiin suunnitelmia jatkon suhteen. Päätettiin lähteä kävelemään Verikirkon suuntaan, ja matkalla 'satuttiin' (oon varma että Marina suunniteli sen) kävelemään monumentin läpi mikä on kunnianosoitus sota-ajoille. Täällä oli eternal flame, joka palaa siis aina (yllätys kun nimi on mitä on :D) veteraanien muistolle. Tulta oli vaikeaa kuvata, tästä oli valehtelematta parisenkymmentä otosta joihin pääsi joko joku taustalle, heilahdus, tai muuten vaan hämmennys vaikuttamaan :D

Tän päivän aikana nähtiin muuten kolme porukkaa jotka olin ottamassa hääkuvia. Kesäpuutarhassa ekat, Nevan rannalla sitten toiset, ja vielä verikirkolla kolmannet.

Kirkolla sitten arvottiin että mennäänkö sisälle, kun Ivan innostui käsirumpua soittavasta miehestä. Ja täytyy sanoa, kyllä kuulosti metkalta! Marina kävi ostamassa meille venäläisliput (halvempaa) ni saatiin pitää päämme kiinni siinä ulkopuolella, ja sisällä aukesi sitten kielenkannat. Kaikki kirkon sisäseinät on täynnä mosaiikkikuvia, niissä on kyllä ollut aikamoinen homma aikoinaan! Ikonostaasi oli suorastaan upea, näin ateistinkin näkökulmasta..

Kun oltiin päällistelty kirkkoa tarpeeksi, oli jo aikamoinen nälkä, ja Marina vei meidät syömään. Käveltiin Nevskin poikki, ja Kazanin kirkon viertä vähän matkaa, että saatiin ruokaa.. Sisällä oli kaikenlaisia piirakoita, näytti todella hyvältä. Marina sitten käänsi meille listoista että mitä on tarjolla, erilaisia piirakoita ja keittoja. Mä valkkasin sienikeiton ja kana-sienipiirakan. Oli hiton hyvä valinta, jos tykkää sienistä.. Jos ei tykkää, voi mielipide olla eriävä.. :D Keitto oli ihanan kermainen, ja krutongit kruunas makuelämyksen.

Ja tähän väliin pieni ruokarage. En voi käsittää, että minkä takia kaikkeen, siis ihan _joka paikkaan_ tarvii tunkea tilliä? Sitä on oikeesti ihan kaikessa. Mun kana-sienipiirakassa oli tilliä.. Töissäkin _kaikissa_ lihakastikkeissa on tilliä. Kohta varmaan mun jäätelössäkin on tilliä? :D Kun ite oon tottunut siihen että tilliä on ainoastaan kalan kanssa, niin se kanakin maistuu hei kalalle.. Sanoin jo Aapolle et voidaan tehdä venäläistä ruokaa kun tuun kotiin. Tehdään ihan mitä vaan, vaikka kanapataa tai spagettia, mutta viimesenä ainesosana lisätään sitä tilliä. Kuulostaa hyvältä, eikö vaan? :) En oikeesti varmaan voi sietää tilliä ikuisuuksiin kun pääsen takasin Suomeen :D

Nevskiä pitkin käveltiin sitten kotiin. Pietari on ihana kaupunki, tää ei tunnu nukkuvan ikinä, vaan vielä puolilta öinkin on paljon ihmisiä liikenteessä :)

P.S. Blogin päivittyminen on nyt tökkinyt kunnolla. Syynä on (sen enempää sitä selittelemättä) ihan oma laiskuus. Oon jotenkin ollu kamalan väsynyt täällä koko ajan, ja melkein kaikki 'ylimääräinen' aika menee jonkinlaisessa horrostilassa..
Toinen asiaan vaikuttanut juttu on se, että Blogger keksi vasta pari _viikkoa_ venäjälle saapumisen jälkeen, että en olekaan enää Suomessa, ja alkoi vaatia kaiken maailman vahvistuksia ja tarkistuksia mun henkilöllisyyden suhteen joka hemmetin kerta kun yritin kirjautua sisään, ja sainkin sit venkslata Suomen sim-korttia jatkuvasti puhelimeen yhden tekstiviestin takia.. Tosin sit keksin vaihtaa mun venäjän numeron tohon vahvistuksen numeroon, niin se uskoi että olen minä eikä naapurin Igor joka tänne yrittää kirjoitella :)

Päivät 4-6: Kieliongelmia ja rutiinin opettelua

Näiltä kolmelta päivältä ei valitettavasti juurikaan oo kuvia, kun kameraa en oo kantanut mukana aktiivisesti, eikä oo tullut kuvattua tässä rutiineihin totutellessa..

Meidän kulkuvälinehän täällä nyt yleisesti ottaen on metro. Ennen reissua sanoin että se on helppo, halpa ja nopea. Helppo ja halpa se on edelleen, nopeasta en tiedä. Työmatka kestää tunnin verran suuntaansa, sisältäen kaks vaihtoa. Me käytiin aamulla hakemassa Starbucksista _taas_ frappucinot messiin, se viilentää ihan kivasti kun metrossa tuppaa tulemaan tosi kuuma (kun siellä nyt on pari muutakin ihmistä ja maan alla ollaan reilu puoli tuntia)

Mua häiritsee suuresti oma kielitaidon puute, kun mikään ei meinaa sujua! Elekieltä ja hyvin vähän jotain venäjän kielen sanoja mukaan, että saadaan asiat tehtyä. Kysyn kyllä vähän väliä siltä kaverilta että mikä tää on, mikä toi on, ja hän kertoo ne venäjäksi. Päivä kerrallaan uutta sanastoa, ainakin yrityksenä olis..

Keskiviikko
Aamupäivä meni aika lailla kaikenlaista pilkkoessa, ensin hedelmiä, ja sitten jonkinsortin kuutiosalaattia. Kahden aikoihin saatiin uus kaveri, Borz (hänen nimi on melkein sama kun se keitto, siellä vaan on eri ässä perässä. Hämmentävää, ainakin mulle). Ja yllätys yllätys, pilkkominen jatkui :D

Mua suuresti ihmetyttää näitten miesten suhtautuminen. Mitään en sais kantaa tai nostaa, ja sit eräs jääkaappiepisodi joka sattui tuossa.. Oltiin tän Borzin kanssa sieltä kylmäkaapista kaivelemassa jotain, kun siltä tippui juustopakkaus. Minäpä meinasin että siinä joutessani nostan sen ylös ni hän otti sen kädestä ja tiputti takasin lattialle ja sitten nosti sen ite takasin hyllyyn?! Hullua etten sanois, kun on tottunut siihen et ite saa siivota omat jälkensä ja hoitaa omat tarvikkeet sun muut..
Illalla sorruttiin kokeilemaan venäläistä mäkkäriä.. :D Tosin, jos kahdelle juustohampparille tulee hintaa sen 110 ruplaa (n. 80 senttiä kipale) ni ei ollu kovin kallis kokeilu :)

Kotimatkalla vastaan tuli tää upea maisema, oli tottakai pakko ottaa kuva :)

Torstai
Tää päivä meni aika samalla kaavalla. Aamulla sählättiin vähän aikaa vaatehuollon tätin kanssa (me saadaan pesettää työvaatteet hotellilla. Illalla jätetään vaatteet pyykkipussiin ja aamulla saadaan ne pestyinä takasin) kun Inan housut oli kadonneet jonnekin. Siinä sitten yritettiin selittää enkkua osaamattomalle että tahdottais ne ihan omat housut.. Vähän aikaa siihen meni, mutta löytyi lopulta omat, ja mentiin taas keittiöön pilkkomaan.

Aika meni paljon nopeammin kun oltiin molemmat hedelmiä pilkkomassa ja kälätettiin suomeksi ties sun mitä mieleen juolahti :D Aamupäivä oltiin hedelmien kanssa, iltapäivällä taas Keittopojan kanssa (puhutaan keittiöllä niistä ihmisistä ja meillä on varsin hienoja nimiä niille ettei he ymmärrä että puhutaan heistä :D). Tänään kommunikointi meni paremmin kun otettiin esiin puhelimen sanakirjat, ja *huokaus* Google kääntäjä. Eihän sillä kieliopillisesti oikein niitä lauseita saa, mutta tullaan ymmärretyiksi keskenään, kun tehdään karhuravioleita ja tomaattihummusta. Väkerreltiin myös vaniljakastike siinä päivän päätteeksi.

Perjantai
Metromatka alkaa olla tuttu, kun sen on pari kertaa kulkenut. On myös keretty jo ihmetellä, miten pietarilaiset jaksaa kuukaudesta toiseen kulkea niitä samoja reittejä tylsistymättä :D Aika monella onkin mukana kirja, joko ihan aito paperiversio tai sitten e-kirjoja

Hedelmätkin alkaa olla tuttuja, paloittelutahti alkaa nopeutua.. Tänään oli vähän 'mielenkiintoisempi' päivä, kun muut kokit alkaa hiffata ettei me olla niitten muitten harjottelijoiden kaltaisia, eli ollaan päivä, ja sit ei taas näy. Tällä viikolla ihmeteltiinkin kovasti että mitä tapahtuu kun koko ajan väki vaihtuu, mut siellä on kokkiopiskelijoita päivän tai kaks viikossa hääräämässä :D Meille huudellaan hyviä huomenia kun mennään keittiölle, ja tänään sit eräs mieskaksikko tuli kyselemään että josko opetettais niille suomalaisia kirosanoja.. Mikähän siinä on että kaikki haluaa aina oppia (ja opettaa) ensimmäisenä kirosanat uudesta kielestä? Opetettiin sitten muutama siitä kun ensin google kääntäjällä meille kerrottiin että mitä he haluaa oppia. Saatiin hyvät naurut, lähinnä siksi että kirosanat tuli kerrankin jonkun suusta melkein nauravalla äänensävyllä, ja siitähän se oravanpyörä vasta syntyikin! He hoki kirosanoja, me naurettiin, ja he hoki niitä vaan kasvavalla innolla.. Onneksi se ei kauaa kestänyt, niin saatiin hedelmätkin pilkottua..

Meidän työpaikkaruokailuista teen erikseen postauksen, se tuntuu sen arvoiselta että kerään kuvia vähän pidemmältä ajalta kun se eroaa kuitenkin aika reippaasti vaikkapa meidän kouluruasta.

Kolme päivää meni melkein ohi, kun kymmenen tunnin seisominen kävi hieman voimille näin alussa kun ei oo tottunut seisomaan niin pitkiä aikoja, ja sitten työpäivän jälkeen ainakin ite olin niin väsynyt, etten syttynyt hirveesti ajatukselle iltaluuhaamisista :D

Kolmas päivä: Työt alkaa!

HUOM! Sisältää ruokakuvia, kuolausvaroitus :D

Ensimmäinen työpäivä. Jännittää. Lähdettiin kolmestaan metrolla hotellille, minä, Ina ja Ronja. Oonan vararehtori tuli hakemaan sen täältä ja katsoivat yhdessä miten matka sujuu :) Me lähdettiin ysin aikoihin, ja hyvin päästiin hotellille. Ulkopuolella sit tavattiin tosiaan meidän opettajat jotka oli meitä auttamassa alkuun täällä.. Mentiin työntekijöiden ovesta ja kertailtiin asioita eiliseltä, miten 'kirjaudutaan' sisään kun tullaan ja ulos, mihin voidaan jättää vaatteet pesuun työpäivän päätteeksi, ja missä vaihdetaan vaatteet. Ronja lähti spa managerin kanssa kylpylän suuntaan, ja me Inan ja opettajien kanssa suunnattiin keittiöön.

Siellä sit vähän aikaa odoteltiin hotellin pääkokkia, joka on siis meidän 'suora esimies' harjoittelujakson aikana. Hän on suomalainen, joten sovittiin siinä sitten vielä että miten ollaan töissä (viisi päivää viikossa, kymmenestä kuuteen) ja opettajien kanssa sovittiin että illalla vielä syömään, mutta sovitaan vielä että monelta. No, opet lähti ja meitä kierrätettiin keittiössä ja näytettiin vähän missä mitäkin säilytetään. Kierroksen päätteeksi mä ja Ina tavallaan erottiin, kun ite jäin kylmän keittiön puolelle ja Ina oli lämpimällä puolella. (Voisin selittää tosta keittiön rakenteesta vaikka kuinka paljon mut tiedän et esimerkiksi rakas äitini ei tykkää yhtään siitä kun innoissani päden näistä asioista joten ei siitä tämän enempää - jos kiinnostaa niin kysykää :D) Mä pääsin käsittelemään aamiaishedelmiä seuraavaa aamua varten. Ekana oli ananakset. Mulla ei hirveästi oo kokemusta hedelmien pilkkomisesta (koska purkkiananas :D) niin aamiaisista vastaava sous chef Elena näytti miten hän haluaa sen tehtävän.
Kun sain ananakset pilkottua, ei Elenaa näkynyt enää missään, ja sainkin kuulla, että hän lähti syömään. Menin sitten kysymään toiselta sous chefiltä, Adelilta, miten täällä on tapana paloitella hunajameloni. Ja vitsi se kuoriminen meni nopeasti! En tiedä saanko sitä ikinä sujumaan niin hyvin.. No, kun sitten alotin ite ekaa melonia, onnistuin jotenkin viiltämään vasemmasta kädestä pikkusormen rystysen auki (naurakaa vaan, tiedän kyllä olevani varsinainen tunari :D) Adel sitten lähti hakemaan mulle laastaria, ja sormi teipattuna jatkoin hommia.

Hunajamelonien jälkeen vuorossa oli vielä verigreipit, niitä käsittelin pari miljoonaa (oikeasti ~35, olen tässä myöhemmin laskenut).. Mua neuvonut mies oli ihanan kärsivällinen, sekä mun hitauden vuoksi, että yhteisen kielen puuttumisen vuoksi.

Elekielellä on hyvin suuri merkitys! Tein myös munakastaikinan valmiiksi, en ookaan aikasemmin rikkonut 90 kananmunaa putkeen mut sarjatyönä se suju sentään ihan mukavasti. Jos en muuta opi kuuden viikon aikana niin ainakin veitsen käsittelytaito paranee huimasti.. :D Me päästiin jo kolmen aikoihin pois, Ina tuli siihen kun silppusin tilliä ja sanoi että kehotettiin lähtemään kotiin. Siinä sitte vaihdettiin vaatteet ja jätettiin ne pesuun, ja käveltiin metroon. Toi hotellia lähinnä oleva asema haisee jotenkin väärälle, ei metrolle sillä tavalla miten siihen on tottunut ja miltä sen 'pitäis' haista . Pietarissa metroa käyttäneet tietää mitä tarkotan..  Kuitenkin kun päästiin metrosta ulos sitten aikanaan, päätettiin Inan kanssa sit poiketa paikallisella Starbucksilla, kun se oli oikeasti matkan varrella. Caramel frappucino on oikeesti hyvää, ja se kahvikin siinä on ihanaa, vaikka en varsinaisesti oo kahvi-ihmisiä. Juustokakkupalan otin myöskin, ja olipa ihan törkeen hyvää! Kuvat oli tietty pakko ottaa, eihän ruokaa voi kuvaamatta syödä..

Ruokakaupan kautta kämpille, ja mä avasin skypen. Siinä sitten Aapon kanssa jutellessa _yritin_ työstää blogia, mut ihan kun siitä olis mitään tullut.. Vähän ennen kuutta Ina tuli ovelle koputtelemaan, ja kysy että kuulinko kun joku huuteli tossa eteiskäytävässä että ollaanko jo menty? No en mä kuullut. Sitten Oona tuli ulos ja sanoi että juu, ollaan menossa sinne syömään opettajien kanssa kun ne lähtee huomenna keskiviikkona, ja meidän kanssa oli kuulemma sovittu että kuudelta tavataan pihalla. Siinä sitten pikavauhtia skypet sun muut kiinni, siistiä vaatetta päälle ja pihalle. Naurettiin sitten ulkona että ette sitten meille kertonut että mistä ajasta sovittiin.. :D Käveltiin sitten kohtuullisen lyhyt matka Naparah -nimiseen ravintolaan ('suomalaisittain' kirjoitettuna tää on Hanapax :D) mistä saa höyrytettyä ruokaa. Listat saatiin täälläkin englanniksi. Mulle löytyi listalta lohta, basmatiriisiä ja teriyakikastiketta.

Ruoka oli aivan ihanaa, tuolla tarvii käydä vielä uudestaan! Jälkkäriksi vielä lämmin suklaakakku ja vaniljajäätelöä, kakulla oli sula suklaasydän!

Syömisen jälkeen sitten erkaannuttiin toisistamme, opet lähti hotellinsa suuntaan, ja me likat mentiin ettimään Ronjalle bikineitä H&Mltä kun keskiviikon työpäivähän koostui kylpylään tutustumisesta.. Olis kelvannut mullekin :D Ronja löysi bikinit, ja Ina korkokengät. Aika oli hieman tiukilla ennen kaupan sulkeutumista, joten (onneksi) mulle ei tarttunut ainakaan tällä kertaa mitään mukaan.. :D

P.S. Mä kirjotan tätä todella jäljessä, Venäjälle ollaan siis saavuttu 18.10, ja ensimmäinen työpäivä oli 20.10. Yritän saada päivät kiinni, kun joka päivä ei tapahdu kaikkea kirjoittamisen arvoista, niin ei pääse liikaa kerääntymään näitä 'keskeneräisiä'..