Meidän kulkuvälinehän täällä nyt yleisesti ottaen on metro. Ennen reissua sanoin että se on helppo, halpa ja nopea. Helppo ja halpa se on edelleen, nopeasta en tiedä. Työmatka kestää tunnin verran suuntaansa, sisältäen kaks vaihtoa. Me käytiin aamulla hakemassa Starbucksista _taas_ frappucinot messiin, se viilentää ihan kivasti kun metrossa tuppaa tulemaan tosi kuuma (kun siellä nyt on pari muutakin ihmistä ja maan alla ollaan reilu puoli tuntia)
Mua häiritsee suuresti oma kielitaidon puute, kun mikään ei meinaa sujua! Elekieltä ja hyvin vähän jotain venäjän kielen sanoja mukaan, että saadaan asiat tehtyä. Kysyn kyllä vähän väliä siltä kaverilta että mikä tää on, mikä toi on, ja hän kertoo ne venäjäksi. Päivä kerrallaan uutta sanastoa, ainakin yrityksenä olis..
Keskiviikko
Aamupäivä meni aika lailla kaikenlaista pilkkoessa, ensin hedelmiä, ja sitten jonkinsortin kuutiosalaattia. Kahden aikoihin saatiin uus kaveri, Borz (hänen nimi on melkein sama kun se keitto, siellä vaan on eri ässä perässä. Hämmentävää, ainakin mulle). Ja yllätys yllätys, pilkkominen jatkui :D
Mua suuresti ihmetyttää näitten miesten suhtautuminen. Mitään en sais kantaa tai nostaa, ja sit eräs jääkaappiepisodi joka sattui tuossa.. Oltiin tän Borzin kanssa sieltä kylmäkaapista kaivelemassa jotain, kun siltä tippui juustopakkaus. Minäpä meinasin että siinä joutessani nostan sen ylös ni hän otti sen kädestä ja tiputti takasin lattialle ja sitten nosti sen ite takasin hyllyyn?! Hullua etten sanois, kun on tottunut siihen et ite saa siivota omat jälkensä ja hoitaa omat tarvikkeet sun muut..
Illalla sorruttiin kokeilemaan venäläistä mäkkäriä.. :D Tosin, jos kahdelle juustohampparille tulee hintaa sen 110 ruplaa (n. 80 senttiä kipale) ni ei ollu kovin kallis kokeilu :)
Kotimatkalla vastaan tuli tää upea maisema, oli tottakai pakko ottaa kuva :)
Tää päivä meni aika samalla kaavalla. Aamulla sählättiin vähän aikaa vaatehuollon tätin kanssa (me saadaan pesettää työvaatteet hotellilla. Illalla jätetään vaatteet pyykkipussiin ja aamulla saadaan ne pestyinä takasin) kun Inan housut oli kadonneet jonnekin. Siinä sitten yritettiin selittää enkkua osaamattomalle että tahdottais ne ihan omat housut.. Vähän aikaa siihen meni, mutta löytyi lopulta omat, ja mentiin taas keittiöön pilkkomaan.
Aika meni paljon nopeammin kun oltiin molemmat hedelmiä pilkkomassa ja kälätettiin suomeksi ties sun mitä mieleen juolahti :D Aamupäivä oltiin hedelmien kanssa, iltapäivällä taas Keittopojan kanssa (puhutaan keittiöllä niistä ihmisistä ja meillä on varsin hienoja nimiä niille ettei he ymmärrä että puhutaan heistä :D). Tänään kommunikointi meni paremmin kun otettiin esiin puhelimen sanakirjat, ja *huokaus* Google kääntäjä. Eihän sillä kieliopillisesti oikein niitä lauseita saa, mutta tullaan ymmärretyiksi keskenään, kun tehdään karhuravioleita ja tomaattihummusta. Väkerreltiin myös vaniljakastike siinä päivän päätteeksi.
Perjantai
Metromatka alkaa olla tuttu, kun sen on pari kertaa kulkenut. On myös keretty jo ihmetellä, miten pietarilaiset jaksaa kuukaudesta toiseen kulkea niitä samoja reittejä tylsistymättä :D Aika monella onkin mukana kirja, joko ihan aito paperiversio tai sitten e-kirjoja
Hedelmätkin alkaa olla tuttuja, paloittelutahti alkaa nopeutua.. Tänään oli vähän 'mielenkiintoisempi' päivä, kun muut kokit alkaa hiffata ettei me olla niitten muitten harjottelijoiden kaltaisia, eli ollaan päivä, ja sit ei taas näy. Tällä viikolla ihmeteltiinkin kovasti että mitä tapahtuu kun koko ajan väki vaihtuu, mut siellä on kokkiopiskelijoita päivän tai kaks viikossa hääräämässä :D Meille huudellaan hyviä huomenia kun mennään keittiölle, ja tänään sit eräs mieskaksikko tuli kyselemään että josko opetettais niille suomalaisia kirosanoja.. Mikähän siinä on että kaikki haluaa aina oppia (ja opettaa) ensimmäisenä kirosanat uudesta kielestä? Opetettiin sitten muutama siitä kun ensin google kääntäjällä meille kerrottiin että mitä he haluaa oppia. Saatiin hyvät naurut, lähinnä siksi että kirosanat tuli kerrankin jonkun suusta melkein nauravalla äänensävyllä, ja siitähän se oravanpyörä vasta syntyikin! He hoki kirosanoja, me naurettiin, ja he hoki niitä vaan kasvavalla innolla.. Onneksi se ei kauaa kestänyt, niin saatiin hedelmätkin pilkottua..
Meidän työpaikkaruokailuista teen erikseen postauksen, se tuntuu sen arvoiselta että kerään kuvia vähän pidemmältä ajalta kun se eroaa kuitenkin aika reippaasti vaikkapa meidän kouluruasta.
Kolme päivää meni melkein ohi, kun kymmenen tunnin seisominen kävi hieman voimille näin alussa kun ei oo tottunut seisomaan niin pitkiä aikoja, ja sitten työpäivän jälkeen ainakin ite olin niin väsynyt, etten syttynyt hirveesti ajatukselle iltaluuhaamisista :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti