Viikonloppu

Perjantaina junamatka kotiin oli suorastaan mielenkiintoinen.. Olihan junat toki ajallaan, mut Tampere-Riihimäki -välillä juna oli aivan täynnä, ni mulla oli sit seisomapaikka.. Tosin olin niin 'ovela' että kun niissä eteisissä on niitä hyllyjä laukuille, niin istuin sitten siinä :D

Laadusta tällä kertaa vastuussa LG kun lumia sanoi kaputt

Lauantaina kävin iskän kanssa Helsingissä mp-messuilla. Moottoripyörät on mun mielestä yleisesti ottaen upeita. Mulla on itelläni piikkikortti, ja kulkupelinä parin kesän ajan on ollut Honda CBR 125R. Se sopii hyvin tällaisen hippiäisen alle :D Ens kesänä olis kuitenkin tarkotus korottaa korttia a2 luokkaan, että pääsen ajamaan vähän isompia (olettaen että jaloissa riittää pituus :D) Mä kuitenkin haluan ehdottomasti jossain vaiheessa korottaa siihen isoon A:han saakka, ettei tuu enää tehoissa rajaa vastaan, vaan ainoastaan oma fyysinen koko olis se rajoittava tekijä prätkää valittaessa.. :D

Kauden alotus viime vuodelta :)

No, aamulla herätys sit puoli kuuden aikoihin ja yritettiin aikaisin liikenteeseen, ei sit kuitenkaan tarpeeks aikaisin. Päästiin Hesaan (oon kehäkolmosen ulkopuolelta, joten antakaa anteeks :D) Sit siinä kakskytä vaille kymmenen oltiin Helsingissä ja vitsi mikä jono oli! Messukeskukselle oli siis valehtelematta varmaan kilometrin jono, sinne parkkihallin suuntaan siis. Jonosta huolimatta sisällä messuhallissa ei vielä kymmenen aikoihin ollu mitään jäätävää tungosta, ja rauhassa sai liikkua ja kuvata. On muuten jännä efekti minkä toi järkkäri synnyttää väkijoukossa: sen kun nostaa naaman tasolle että ottaa kuvan, niin kukaan ei tuu sun ja pyörän väliin :D Joku kuvaili puhelimella, niin ainahan siihen joku yritti tupata eteen, mut mä sain yleensä kuvata ihan rauhassa :) En toki voi väittää että se haittais, on ihan kiva saada sellasia kuvia et siinä ei oo vaikka puolikasta takamusta jossain reunassa, vaikka tokihan niihin kuitenkin eksyy ihmisiä johonkin reunaan jossain vaiheessa mut se nyt on messuilla vaan oletus. Tätä vahvisti vielä se, kun iskän kanssa täyteltiin jotain arvontalipukkeita iskän kanssa ja siinä ollu mies sitte ihasteli mun kameraa ja alko siitä kysellä et mikä putki ja minkä hintanen sun muuta. Halus myös kokeilla, ja kuvaskin mua ja iskää. Naurahti takas tullessaan et kun meni toiselle puolelle käytävää kameran kanssa niin blokkas koko käytävän kun kukaan ei uskaltanu mennä siitä ohi.. :D

Oli kans hyvin tilaa nousta pyörien päälle kokeilemaan et miten tää persjalkanen ylettää sieltä alas.. Tuli kokeitua muutama mistä ei toivoakaan ylttää alas millään opilla, ja sit useampi mitä vois ihan hyvin harkita seuraavaks pyöräks oman takaliston alle. Kawasakin 300 Ninja, Kawasakin er6, Honda CBR500 ja Yamahan R3 oli ainakin lupaavia vaihtoehtoja: ois ihan kivasti tehoja ja niistä ylettää jopa alas tämäkin hippiäinen. Mä kokeilin myös BMWn prototyyppiä, joka on siis ilmeisesti suunniteltu enemmän tonne Intian ja Kiinan suuntaan, oli alla sopivan kokonen ja hintaluokkakin ois ilmeisesti ihan sopiva, jopa uutena :) Er6 on ehkä tällä hetkellä eniten mielessä koska se ois sopivan kokonen, täystehonen, ja saa kuristettua siihen a2 luokkaan. Sit kun saa kortin taas korotettua isoon a:han asti, niin kuristukset pois ja tsädäm, voimaa löytyy :)

Tässä pari kuvaa mimmistä pyörän päällä

Tää oli siis se BMW:n prototyyppi

Kawasaki Ninja 300

Ja lisäänpä tähän perään vielä tämän.. Siis se fiilis kun nouset pyörän päälle ja tajuat että ne neljä ehkä parikymppistä jätkää, jotka on kattelemassa sitä pyörää, kaikki tuijottaa sun persettä.. :D

Mä ostin tämmösen peltikyltin, oli vaan yksinkertasesti pakko :D Kassalla ollu mies puhu pelkkää englantia ja hörähti nauruun kun lätkäsin kyltin pöytään että tommosen haluan.. Seems fair :D

Löysin myös jotain kuolattavaa, kun siellä oli sit myynnissä kaikenlaisia vaatteita. Yks mekko kiinnitti huomion, kun muistutti Iron Fistin kuosia, mut jäi kuitenkin sinne. Epätoivo iski kun näin New Rockin logon, ja iskä vaan määrätietosesti painoi siihen suuntaan. Ne kengät on aivan upeita (tämähän on tietty mielipidekysymys, mut mä tykkään) mut myöskin kohtuullisen kalliita ja on kamalaa nähdä jotain mitä ei voi saada. Piti kuulemma neidille vähän siedätyshoitoa järjestää :D

Ja siis haluan ens viikolla todellakin uudestaan! Oli aivan upeeta tosiaan päästä kiipeemään niitten pyörien päälle, vaikka tuli porukkaa katellessa vähän sellanen olo et tän kokonen blondi ei kaikkien mielestä välttämättä kuulunu sinne :D

Ja koska kuvat yleensä kertoo enemmän kun tuhat sanaa, tässä vielä "arkiston aarteita" :)

Tällä monsterilla hiekkakuopalle hurjastelemaan? :D

Viritetty rollaattori, ja kaljat korissa. Seems legit :D

Aapolla oli viikonloppuvapaat nyt parin viikon tauon jälkeen, ja haluttiin nähdä, joten lauantaina vielä illalla kulkusuunta oli Aapon luokse. On muuten jännä että vielä viime kesän alussa Lautaro oli mun näkökulmasta "vähän jossain Jumalan selän takana" mutta nykyään se on ihan kartalla mullakin :D Sitä pariskuntien laatuaikaa, eli nukuttiin pitkään sängn eri laidoissa xD Ollaan muuten oltu yhdessä melkein 7kk, mut silti saatiin vasta sunnuntaina ensimmäiset yhteiskuvat aikaseksi :D Laatutakuu taas varma LG.. Aapon puhelimella ois ehkä saanu paremmat kuvat jos ois maltettu etsiä se.. :D

Kaikella on aikansa..

Okei, aika herätä henkiin tällä saralla taas.. Pietarista tulon jälkeen on tehny mieli ottaa vaan rennosti, ja nauttia ajasta läheisten kanssa. Myös laiskuudella on vaikutusta asiaan :D On myös aika miettiä vähän että mihin suuntaan lähden viemään tätä blogia. Aloitin tosiaan Pietarin työssäopin vuoksi, halutessani jakaa kokemuksia reissusta, ja se kuus viikkoa oli upeaa aikaa, vaikkakin nyt jo takanapäin. Se kulkee aina mukana, kokemuksena jota ei rahallisesti pysty korvaamaan, ja jota en vaihtais mihinkään :) Varmasti muistelen joskus millasta se aika on ollut, vielä vuosienkin päästä, mutta tuntuu siltä että bloginkin kanssa on aika jatkaa eteenpäin. Kirjottaminen on mukavaa, ja vaikka se Pietarissa ollessa välillä tuntukin työläältä, niin lopulta se työläs osuus on alottamisessa. Jos mulla on aihe, ja jotain sanottavaa, saan siitä tekstiä aikaseksi :)


Mun on vaikea päättää yhtä linjaa mistä kirjottaisin, koska tykkään vähän kaikesta, ja teen vähän kaikkea. Mulla ei pienenä ikinä ollut varsinaisesti 'harrastusta', koska oon kokeillut vähän kaikkea. Ehkä pisimpään elämässä mukana oli pianonsoitto, mutta kun on ollut parin vuoden pätkissä vähän kaikkea. Englannin kerhoa, kilpatanssia, suunnistusta, keilaamista, jopa valokuvausta yritin jossain vaiheessa, ja vähän vieläkin.. Mulle on sanottu että oon kovin lyhytjännitteinen ihminen, ja se on totta. En oikein osaa keskittyä mihinkään todella pitkäaikaisesti, mutta itse koen sen ehkä kuitenkin vahvuutena. Osaan lukea karttaa ja nuotteja, soitankin ihan sujuvasti nuoteista - parin harjoittelukerran jälkeen.. Mitä tanssimiseen tulee, rytmi on hallussa ja perusaskeleet sujuu, eli jos viejä osaa, pysyn ehkä jopa mukana :D


Ruoasta tulee mulle ammatti, ja siitä varmasti saatte lukea vastakin. Ruoalla on aina ollut tärkeä osa mun elämässä. Mut on otettu keittiöön mukaan pienestä pitäen, ja oonkin oppinut äidiltäni paljon. Ensin leivontaa, äidin apuna, ja myöhemmin itsenäisesti. Jo ala-asteella sain tehdä pieniä tehtäviä ilman että koko ajan joku vahti vieressä, ja yläasteella teinkin kaikkea aika itsenäisesti. Myös ruoanlaitto on ollut kuvioissa mukana pitkään. Reseptit on toki hyödyllisiä, mutta ajan myötä ja kokemuksen kerääntyessä on soveltaminen saanut suurempaa osaa projekteissa :) Tää on ehkä lopulta se mun talentti, joka on ollut elämässä mukana aina, ja jossa oon oikeesti hyvä

Musiikilla ja kirjallisuudella on myös suuri osa mun elämässä. Pianonsoitto oli eräänlainen johdannainen klassiseen musiikkiin ja kuuntelen sitä oikein mielelläni vieläkin. Kaks Pietarissa nähtyä balettia on myös saaneet aikaan rakkauden erityisesti venäläisten säveltäjien tuotantoa kohtaan. Kolmilapsisen perheen vanhimpana mä en oikein osaa olla yksin. Vanhempien luona oon tottunut siihen et lähes aina on jotain ääntä, ja siksipä nyt yksin asuessani mulla on aina radio tai spotify taustalla pyörimässä. Musiikki on eräänlainen pakokeino elämästä, se saa unohtamaan lähes kaiken, ja elämänvaiheet vaan rikastuttaa musiikkimaun laajuutta. Mun viimesin lisäys on tullut parisuhteen myötä, kun Aapo sai mut kuuntelemaan jazzia. Pari vuotta sitten en olis todellakaan varmaan edes kokeillut tätä, mut tässä vaiheessa se tuntuu luontevalta, ja siihen on helppo rakastua ja eläytyä. Varsinkin kun Aapo soittaa saksofonia, sitä on kerrassaan ihanaa kuunnella :)

Kirjallisuus on toinen pakokeino elämästä. Jos saan käsiini hyvän kirjan, mä uppoan tarinaan täysin, ja usein käy niin etten näe tai kuule mitään ulkopuolista. Kysykää vaikka mun äidiltä.. :D Oon saanut tosi paljon hyviä kirjasarjoja ja yksittäisiä kirjoja pääasiallisesti lahjana mun tädin mieheltä. En tiedä että mistä se johtuu, mut sillä on kummallinen taito osata valita aina sellaset sarjat joihin kerrassaan rakastun. Viimesin on ollut Valtaistuinpeli, Game of Thrones, jota oon seurannut sit televisiostakin. Koukuttava, kerrassaan koukuttava. Plus omat järkytykset sarjan aikana ei oo niin massiivisia kun kirjat lukeneena oon suunnilleen kartalla että mitä tulee tapahtumaan :D


Mä varmasti postailen suhteellisen epätasaiseen tahtiin, enkä pysty satavarmasti lupaamaan mitään, mut yritän ainakin postailla kerran viikossa, ellen useamminkin. Yleisesti ottaen siis vähän kaikenlaista tulossa: ruokaa, musiikkia, kirjallisuutta, ja arkea. Saa myös esittää toiveita postausten suhteen, jos haluatte kuulla jostain erityisestä :)

Viides viikko: 16.-22.11

Tää viikko meni ohi aika vauhdilla. Töitä aamupäivät, ja iltapäivät Aapon kanssa. Maanantaina kun tulin töistä, me päätettiin 'makoilla vähän aikaa'. Se vähän aikaa makoilu päättyi sit joskus kuuden ja kasin välissä kun heräsin siihen että mun puhelin soi :D

Me käytiin tällä viikolla Starbucksissa, kun Aapo halus kahvia (venäläinen kahvi on siis jotain aivan järkyttävää. Ja mähän en tykkää edes suomalaisesta kahvista :D) niin aikaisemmalla kokemuksella (Ronja joi kahvia ja sanoi sen olevan hyvää) osasin opastaa Aapon kahvilaan ja englannilla saatiin kahvia. Hauskaa tässä on se, miten Aapon nimi muotoutuu ulkomailla. Tässä Aapo venäläisen silmin:

Tiistaina, kun mä olin töissä, Aapo käveli vähän ympäriinsä, ja kävi mäkkärissä syömässä. Ruoan tilaaminen onnistui englannilla kuulemma. Sinänsä hauskaa, että joka kerta, kun me likat ollaan käyty mäkkärissä, on englannin taito hyvin haparoivaa, mut kun Aapo menee sinne, se on sujuvaa. Voiko tää olla sattumaa? :D  Tänään oli muuten hauskaa käydä kylpylän puolella.. Ronja tarvi koekaniinia johonkin kuorintaan, ja mä pääsin sitten siihen pöydälle makaamaan :) Kuorinnassa käytettiin ilmeisesti jonkinlaista öljy-suola -seosta, ja oli muuten niin pehmonen iho sen jälkeen että huh! Tosin vaikka kävinkin suihkussa, löytyi sitä suolaa silti niskasta vielä illallakin :D  Tällä viikolla haastavaa oli se, että kun mä tarvin avaimia päästäkseni tästä koko hitsin talosta ulos, mutta en viitti viedä niitä mukanani että Aapo pääsee liikkumaan, niin oon joka aamu potkinut sen ylös sängystä siinä kuuden aikoihin että se käy laittamassa oven lukkoon mun perästä ja palaa nukkumaan..

Keskiviikko oli poikkeuksellinen. Adel oli ehdottanut, että voisin ehkä joku aamu mennä katsomaan, miten aamupalan esillelaitto sujuu, ja sehän alkaisi kuudelta jo.. Koska metro aukeaa vasta kuudelta, ainoa (suht turvallinen ja varteenotettava) vaihtoehto oli siis taksi. Tiesin valmiiksi taksin numeron, ja soitinkin sinne. Jatko ei mennyt ihan niinkun elokuvissa.. :D Kielitaito olis ihan kiva, että se taksin saaminen sujuis. Olin ennen puhelua tarkistanut vielä pari sanaa, mutta kun täti puhelimessa kyseli yleisesti ottaen ihan liikaa (enkunkielen taitosta ei siis löytynyt) ja käytti vieraita sanoja, niin sain peruttua taksin, ja ajattelin, että menen sillä metrolla ja pahoitellen selitän että kielimuuri nousi ennennäkemättömän korkeana.. Vähän ennen kuutta lähdinkin kävelemään metroaseman suuntaan ja matkan varrella oli kaksi taksia. Päätin sitten siinä vielä koettaa onneani, ja osoitetta hokemalla ja omalla, pienellä sanavarastolla saatiin yhteisymmärrystä, kuski hiffasi mihin haluan, ja sovittiin hintakin moisesta. Kakskytä yli kuusi olin jo keittiössä, ja nauroin että menipä ihan elokuvatyyliin se aamu :D Keskiviikkona pääsin kans Ronjan käsittelyyn, tällä kertaa kupattiin naamaa imukupilla.. Kun palasin keittiölle sen jälkeen, herätti mun naamavärkki hilpeyttä työkavereissa, se kun vielä punotti (jos hoidon tarkotus on vilkastuttaa verenkiertoa niin ihmekös että punottaa) ja vähän oli hankalaa selittää että mitä mun naamalle siis on tehty. Päästiin kuitenkin täyteen ymmärrykseen asiasta. Mä myös neuvoin Aapolle mistä se sais hyvää ruokaa, opastin sen siis Teremokiin (tosin muistin painottaa että Aapon silmin sen nimi on Tepemok) ja kerroin vielä senkin mitä sen kannattaa syödä :D Ite oon siis tykännyt niiden ruoista, täytettyjä lettuja yhtä nopeasti kun mäkkärin hampparit? En valita.. Oli ihan onnistunut valinta kuulemma :)

Keskiviikkona me käytiin myös Galeriassa, joka on siis yks Pietarin hienoimpia ja suurimpia (vai peräti suurin?) kauppakeskus. Ekana oli  tarve saada ruokaa, ja kolmannesta kerroksesta löytyikin ruokapaikat siitä samasta ryhmittymästä. Valittiin taas kerran wokit, ja on upeeta että mun ruokasanasto on kehittynyt, meinaan ei tarvinut hirveesti pelata 'jokerilla' ja jännittää mitä saa, vaan molemmilla oli joku käry siitä mitä sieltä tulee :)

Sitten kierreltiin ympäri kauppakeskusta, käveltiin kaikki kerrokset ympäri ja naurettiin sille kuinka paljon kenkäkauppoja täältä löytyy :D Aika monen ikkunassa oli myös ilmoituksia alennusmyynneistä, ja sanoin Aapolle että kenkäkauppaan mua ei saa päästää tai voi tulla kalliiksi :D

Torstaina me käytiin tutustumassa hotellin kylpylään. Aapo tuli hotellille, ja mentiin suoraan mun töiden loputtua. Itelle tuli jotenkin toivoton olo, kun en meinannut saada edes kaappiani lukkoon. Siinä siis kaapin ovessa olevaa lukkolaitetta piti painaa sillä 'älyrannekkeella' jonka saa kassalta. Jouduin lopulta pyytämään neuvoa toiselta pukkarissa olijalta.. Bikinit päälle ja altaiden suuntaan.. Koska mä oon ilman lasejani ihan hukassa kaikissa uusissa paikoissa, oli Aapo melkein oppaan roolissa. Aina kun oli erikseen naisten ja miesten puolet, sovittiin treffit aina toiselle puolelle, eli suihkutilat ja ne pukkarit. Tutustuttiin vuoronperään altaisiin (poreallas, kuuma ja kylmä allas ja sit se iso lillutteluallas) ja sit alettiin käymään saunoja läpi. Venäläinen sauna oli kuuma ja kuiva, turkkilainen skipattiin. Kaldarium oli jännä, höyryhuoneessa oli kostea tunnelma. Lumihuone oli järkyttävän kylmä (-15) ja mun varpaat paleltui. Kelosauna oli mielenkiintoinen, istuttiin pöllien päällä, ja suomalainen sauna löytyi sieltä suihkutilojen yhteydestä. Näin suomalaisena hieman nauratti lukea selostusta miten saunaa kuuluisi käyttää "Jos otat suihkun ennen saunaa, kuivaa itsesi. Vain 5-10 min kerrallaan, sen jälkeen ui tai ota suihku. Makaaminen on paras asento jotta veri pääsee jalkoihinkin asti"  Kylmävesialtaaseen meno oli hankalaa. Ensin käytiin kokeilemassa vain jalalla, ja todettiin että juu pirun kylmää on. Lilluttiin vähän aikaa lämminvesialtaassa, ja sit päätin että nyt mä meen sinne kylmään. Pikainen dippaus, ja äkkiä takasin lämpöseen veteen. Otettiin siinä muutama 'kierros' ja viimesellä kierroksella jäin vähäksi aikaa vyötäröä myöten ihan seisomaan, ja sitten kävinkin päätä myöten veden alla. Lähtikö se talviturkki näin, vai vaatiiko se ihan luonnonvettä?

Perjantai oli aika rento, oltiin vaan kämpillä ja katottiin mukahauskoja videoita Youtubesta..
Lauantaina Aapolla oli lähtöpäivä, mutta koska juna lähti vasta illalla, oli meillä hyvin aikaa touhuta. Nukuttiin pitkään (jotain josta oon saanut nauttia ainoastaan viikonloppusin enkä aina sillonkaan). Aikanaan päästiin ylös, ja otettiin suunnaksi Nevski. Käytiin jossain turistikaupassa jossa oli Putin-patsaita (kyllä, niitä samoja rintakuvia mitä on aina Caesarista lähtien tehty suurmiehistä) ja kaiken maailman maatuskat ja turistikrääsät. Käytiin myös Elizeevskillä ensin viskomassa rahaa kissapatsaalle ja sen jälkeen ihasteltiin kaupan sisäpuolta. Sieltä löytyi osa tuliasista. Vein Aapon Karlovy Pivovaryyn syömään, lähinnä kirsikkaoluen takia kun olin siitä maininnut ja herra halusi päästä kokeilemaan. Ite otin annoksen jossa oli kolmea lihaa, kasviksia ja tikkuperunoita. Omenasiideri teki seuraa mun annokselle. Aapolla oli se puolen litran kirsikkaolut ja kunnon pihvi. Enpä tuolta vähempää odottanutkaan :)

Ruoan jälkeen vielä lähikauppaan ostamaan lisää venäläistä suklaata ja sitten noudettiin kamat kämpiltä ja lähdettiin metrolla juna-asemalle. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, ikävä iski samantien kun Aapo katosi näköpiiristä :( Onneks on Skype, internet ja whatsapp :)

Eremitaasi



Sille ajalle kun Aapo oli täällä viikon verran, sovittiin että Eremitaasi ja Iisakin kirkko riittää meille kulttuuripläjäykseksi. Oon toki heitellyt esille kaikenlaisia faktoja aina kun ollaan nähty jotain 'merkittävää' . Eremitaasin tapauksessa kuvat saa kuitenkin puhua puolestaan, olkaa hyvät:

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eremitaasista kun lähdettiin, alkoi molemmilla olla aika nälkä. Oltiinhan me varauduttu myslipatukoin ja vesipulloin, mutta enpä muistanut ettei niitä saakaan museoon viedä :)

Mentiin sitten syömään aasialaista ruokaa Evraasiaan, josta saa myös susheja. Näitä löytyy joka puolelta kaupunkia, ja on ehdottomasti käymisen arvoinen. Miinuksena mainitsen sen että ruokalista on liian laaja, valinnanvaikeus on suuri :D  Molemmat sitten sieltä löys mieluisen, me kasattiin wokit itse. Siinä sai valita nuudelit, päälisukkeen (kana, possu, härkä, merenelävät) ja kastikkeen. Molemmille tuli ihan erilaiset, ja siinä sitten tarjoilija ensimmäisenä toi jotkin valkoiset, lämpöiset nyytit. Niitä ihmeteltiin vähän aikaa, kunnes muita ruokailijoita tarkkailtuamme tajuttiin, että siihen kuuluu pyyhkiä kädet :D  Kun wokit saapui, Aapo sieppasi puikot käteensä, ja mä kameran.. Siinä vähän aikaa astiaa siirreltyäni sain hyvän kuvan, ja kävin itsekin wokin kimppuun. Ja oli kuulkaa hyvää! Kuten sanottu, kannattaa käydä kokeilemassa :) 

 

Viikko neljä: 9.-15.11

Tääkin viikko alkoi kevyesti - hedelmillä. Puolet vaihdosta on jo takana, ja oon kerennyt oppia pahoille tavoille :D Mä en sais keittiössä nostaa mitään maitopurkkia painavampaa, ja se alkaa tottapuhuen pikkuhiljaa tökkiä. Itehän yritän tietenkin nostaa 'kaiken mahdollisen' eli sen munakasmassakattilan joka ei paina mitään ihmeellisiä ja ne hedelmävadit sun muut :) Ollaan päästy jo vauhtiin näissä hommissa, ja saatu pieniä vaihteluitakin, mm. se murokärryn täyttely. Oona laittoi tänä iltana kevennyksen meidän ryhmäkeskusteluun, tähän tapaan:



Shaslinki russian style!

Tiistaina meidän rutiini alkoi muuttua. Kaivettiin viimein ne näyttöpaperit esiin (sekä mulla että Inalla oli näyttö suoritettavana täällä) ja keskusteltiin Kennethin kanssa siitä miten ne saataisiin suoritettua. Tuloksena se että mulla alkaa työt aamuseitsemältä, joka puolestaan tietää herätystä viideltä :) ja Ina puolestaan aloittaa työnsä kahdelta ja työskentelee iltakymmeneen. Näin saadaan rutiinit sopiviksi näyttöjä varten, ja ehditään vielä oppia mahdolliset uudet hommat kun nyt on taloon tavat hallussa :)

Keskiviikkoaamuna herätyskellon soidessa viideltä teki kyllä aika pahaa nousta ylös ja raahautua suihkuun :D Suuri yllätys tuli sitten metroasemalla, kun sen 'meidän' aseman ovet olikin kiinni ja paikka pimeänä :) Ei muuta kuin äkkiä kurkkimaan jos tien toisella puolella olis elämää, ja olihan siellä. Tuli siinä opeteltua samalla uusi reitti maan alla. Yllättävää oli se, että metrossa oli oikeesti todella hiljaista, mun kanssa oli vaihdon jälkeen samassa junanvaunussa kolme ihmistä :D

Hotellilla sain sit hienon paperihatun ja pääsin ravintolan 'julkiselle' puolelle. Opettelin paistamaan munakkaan, ja sain sit syödä ekan aikaansaannokseni :) (hotelliaamiaisen sisällöstä postaan myöhemmin ihan erikseen oman kokonaisuuden)

Olin sit puoli yhteentoista saakka paistelemassa munakkaita tilauspohjaisesti asiakkaille, ja kielimuuri iski taas. Osalle ihmisistä se englanti tuntuu olevan täysin ylitsepääsemätön ongelma, niin osoittelu sai luvan kelvata kommunikaatiokeinona. Toinen ihmeellinen asia on se, että ne aasialaiset on ihan pimeitä :D Pari kertaa kävi niin että kun hetkeksi käänsin selkää tai kylkeä 'yleisöön' päin, niin se asiakasta lautasella odottamassa ollut munakas vaan katosi :o Tän tajusin sit kun joku tuli kyselemään että onko hänen tilauksensa jo valmis, ja tajusin sen olevan viereisellä aasialaisella, edes englantia puhumattomalla kädessä.. Siitä pitäen tuli vahdittua aika tarkkaan :D Sanastoa tähän liittyen opin kohtuullisen nopeesti, nyt sujuu kinkut ja sipulit, ja häränsilmät, suolat ja pippurit venäjäksi :)

Aamupalan loppumisen jälkeen siivotaan kimpsut ja kampsut, ja siirrytään keittiön puolelle tekemään mise en place, eli valmistellaan seuraavan päivän aamupalaa. Päivän päätteeksi sain vielä kuulla olevani 'omelet master' ja äiti kertoi että saan hänet opettaa tekemään munakkaan 'oikein'. En vaan tiedä että onko siihen yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa :D Koko viikko meni jotakuinkin tällä kaavalla, ja siihen viideltä heräämiseenkin ehti jossain määrin jopa tottua :D

Perjantaina vietettiin sitten Oonan läksiäisiä, kun hällä koitti kotiinlähtö. Oltiin Inan luona aloittelemassa, ja naurettiin, juoruiltiin ja laittauduttiin. Sitten joskus kahden aikoihin alettiin miettiä baaria johon suunnata, mutta itsellä lopulta ei kunto kestänyt lähteä mukaan, kun väsymys alkoi olla suuri, ja seuraavanakin aamuna herätys oli suhteellisen aikaseen kun piti mennä Aapoa vastaan asemalle.. Oli jotenkin kamala olo repiä itseään kahtaalle, kun olis tehnyt mieli lähteä baariin mimmien kanssa, mutta siellä ois sit oltu aamukuuteen asti, ja kahden tunnin unilla ei pitkälle pötkitä.. Jäin kuitenkin sitten nukkumaan, ja aamulla tuntui siltä että oli hyvä päätös, ehdittiin kuitenkin Inankin luona juoruta melkein nelisen tuntia :D

Mun oma ajoitus lähdölle ja arviolle junan saapumisesta meni vähän pieleen.. Sieltä kuitenkin löysin Aapon aseman edestä kiltisti odottelemasta :) Hauskaa on se, että Aapon eka kokemus Pietarin metrosta oli nyt sit juurikin samalta pätkältä kun mun oma (joskus vuodelta 2013), mentiin vaan yks asemaväli pidemmälle. Ensivaikutelma kaupungista oli kuulemma ihan kiva, vähän muistuttaa Helsinkiä (? :D)  Pikkusen siinä sitten relailtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Illalla käytiin Marcelli's'issa syömässä kun olin sitä ehtinyt niin kovasti kehua ruokapaikkana. Samalla juhlistettiin 4kk yhdessä <3  Loppuilta meni seuraavaa viikkoa suunnitellessa, ja mietittiin että mitä kaikkea halutaan käydä katsomassa.

Sunnuntaina me käytiin Eremitaasissa, josta kirjoitan erikseen oman postauksensa, koen sen olevan paikkana sen arvoinen että ansaitsee ihan omansa :)

Viikko kolme: 2.-8.11

Tää kuulostaa tylsältä, mutta tää viikko oli oikeasti lähes samanlainen kun viime viikko. Hedelmiä, hedelmiä, hedelmiä, ja vielä kerran HEDELMIÄ! Okei, väliin mahtu pari vihannestakin, mutta siis menee kyllä niin taidolla kuulkaa sitrushedelmät ja melonit palasiksi että ette uskokaan. Työtehtävät riippuu pitkälti siitä onko vuorossa Elena vai Adel. Jos töissä on Elena, työpäivän voi tiivistää yhteen sanaan: pilkominen. Jos Adel on vuorossa, on paljon monimuotosempaa tekemistä. Toki päivä alkaa niillä hedelmillä, mutta niistä selviää nopeasti kaksi ihmistä. Sit ollaan tutustuttu murokärryyn (sisältää siis murot, kuivahedelmät, pähkinät ja gluteenittomat) ja sen täyttelyyn. Ollaan myös päästy tekemään smoothieita, kun niitä on aamulla tarjolla hotellivieraille. Dans le noirin ruokalista on myös tullut tutuksi, kun ollaan päästy tekemään niitäkin Borzin kanssa. Täytyy myöntää että epäluuloisuus nostaa päätään, enkä oo enää varma, haluanko kokeilla siellä syömistä.. :D On ollut ihanaa huomata kuinka muiden työntekijöiden suhtautuminen muuttuu kun he on huomanneet, että ei olla niitä ohimeneviä paikalla-kerran-viikossa-jos-sitäkään -työssäoppijoita. Aamulla (juuu, klo 10 on mukamas aamua) kaikki iloisena huutelee huomenia kun mennään keittiölle, jotkut jopa suomeksi :)

Muutoin viikko oli suoraan sanottuna tylsä, lähinnä oman laiskuuden vuoksi. Oon skypettänyt Suomeen lähes joka ilta, ja siinähän ne vapaat hyvään tahtiin palaakin.. :D

Viikonloppu sitä vastoin oli täynnä tekemistä! Oona oli aiemmin viikolla kyselly halukkuutta balettiin, ja mehän haluttiin. Käveltiin Nevskiä pitkin Kolizeyn teatterille, jossa treffattiin Marina. Baletti oli Pähkinänsärkijä, joskin mulle tuli siitä mieleen Kouvolan oma Satubaletti Pikkuballerina. Eli samaan tapaan oli lähinnä lapsia ja nuoria tanssimassa, mutta oli se mielenkiintoista. Sain erilaisen kokemuksen kuin viimeeksi, Joutsenlammen näin siis viimeksi Pietarissa käydessäni :) 

Baletin jälkeen alkoi olla nälkä, baletti kun alkoi vasta yhdeltä. Marina vei meidät georgialaiseen ravintolaan syömään, ei kylläkään siihen johon oli alun perin aikonut, kun sillä paikalla oli kauppa, vaikka edellisellä viikolla Marina oli käynyt siellä syömässä. Asiat tuppaa muuttumaan aika kovaa vauhtia täällä :D Löydettiin siis kuitenkin toinen georgialainen, jossa oli superhyvät safkat :) Ravintola oli nimeltään Suliko. Alkupaloiksi otettiin juustoleipää, joka saatiin tietenkin lämpimänä pöytään. Tätä täytyy yrittää joskus kotona, ja jos saan sen onnistumaan, varmasti hyödynnän sitä pitkään.. Mä valitsin ruuaksi georgialaistyylisen pihvin ja siihen lisukkeeksi perunoita ja sieniä. Juomana oli omenasiideri (oon muuten juonut täällä normitahtiin verrattuna tosi paljon alkoholia :D) ja voin sanoa että oli kokonaisuutena loistava! Pihvi suorastaan suli suuhun, tuli mieleen ihan grillikesä (eli ei ainakaan viime kesä, pelkkää vesisadetta mun näkökulmasta :D)

Käveltiin tästä vielä Ploshad' Vosstaniyan metroasemalle hakemaan lippuja sirkukseen seuraavalle päivälle :)  Siitä hypättiin vielä bussiin ja mentiin Nevskin Nevan puoleiseen päähän hakemaan lippuja jokiristeilylle, että nähtäisiin kun sillat avataan. Käveltiin vielä kotiin, nähdäksemme mitä kautta on helpoin ja paras kulkea kun mentäisiin takaisin. Verikirkosta oli melkein pakko saada kuva eri valotuksessa kuin aikaisemmat oli :)

Lähtö tälle risteilylle oli siis puolilta öin. Tällä kertaa muistin ottaa kamerankin mukaan.. :D Ensin tehtiin vaan joku 'peruskierros' eli ilmeisesti käytiin katsomassa siltoja jotka aukeaa, ennen kuin ne aukeaa. Siellä sitten laivan yläkerrassa nautiskeltiin erilaisia herkkuja (kalalautanen, juustolautanen, juustokakku, kananrintaa yms) ja nautiskeltiin viinejä ja oluita sun muita. Toisella kierroksella ensin ihmeteltiin, että miksi kaikki katoaa siihen ulos tuijottelemaan.. No, tottakai siksi että ensimmäinen silta aukeaa! Odotin sen aikaa että päästtin seuraavan sillan luo, tartuin kameraani, tarkastin asetukset ja lähdin itsekin ulos. Kesäpuutarhan kohdalla nappasin kuvan, ja parin valaistun talon kohdalla nappasin kuvia ja tarkastelin siitä kameran ruudulta tulosta, ihan vaan sen vuoksi että löytyisi hyvät asetukset. Toiselle sillalle päästyä nappasin ensin pari kuvaa, ja kun aukeaminen alkoi, räpsin kuvia niin paljon, että on pakko löytyä edes yksi hyvä :D

Ensimmäisenä esittelyssä siis kesäpuutarhan portti Nevalta katsottuna

 

Tosielämän MacGyverithan tosta vielä vetäis citymaasturin kanssa vauhdilla ylite kun ois se verenhimoinen vihollisjoukkio perässä.. ;)

Kotona oltiin joskus kolmen ja neljän välissä, ja väsyneenä kellahdinkin sänkyyn.. Seuraavana aamuna oli herätys jo yhdeltätoista, ja lähtö ennen kahtatoista. Metrolla matkattiinkin aika monta asemanväliä Avtavan asemalle, jonka läheltä löydettäisiin sirkus. Ollaan varmaan näytetty tosi turisteilta kun siinä aseman oven edessä kaivettu esiin puhelimen karttapalveluita ja tähyilty joka suuntaan :D Matkan varrella käytiin vielä kaupassa hakemassa jotain evästä osalle porukkaa. Oonan kanaleipää sain maistaa, ja eikös siinä ollutkin sitä ihanaa tilliä :)

Teltassa löydettiin paikoillemme, ja mä kaivoin kameran esiin. Ennen varsinaista näytöstä lapset pääsi kamelin selässä kiertämään kierroksen areenaa ympäri. Sitten teltta pimeni, ja lavalle saapui.. pelle! En oo ikinä oikeen ymmärtänyt niitä, tai tykännyt niistä. Lisäksi se ois ehkä ollu hauskempi jos olis tajunnut mitä se selitti :D Koko sirkusväki kävi näyttäytymässä, ja aloitettiin voimailijoista. Heitä kun kuvasin niin tuli joku jo sanomaan että täällä ei saa kuvata.. Ei jäänyt siis paljoa todisteita siitä käynnistä :S Kuitenkin akrobaatit ja voimailijat, jonglöörit ja taiteilijat tekivät vaikutuksen. Eikä kameleitakaan sovi unohtaa! Puoliajalla seurattiin kun areenaa ympäröivä suojaverkko nostettiin ylös, ja kuunneltiin kun jotain selvästi painavaa siirreltiin siellä verhon takana. Kun teltta taas pimeni, alkoi jotain suurta liikkua lavalla.. Sieltä tulikin suuria kissapetoja, leijonia ja pari tiikeriä! Niitä sitten joku mies komenteli, ja jokaisen ruoskan napsahduksen kohdalla säpsähdin itsekin.. :D  Tiikereistä toinen oli ilmeisesti vielä vähän vauva kun se sai tuttipullon, ja leijonista kaksi osoitti vähän kapinaa.. Uhma- vai teini-ikä kyseessä, tiedä häntä.. ;D

Sirkuksen jälkeen Oona soitti Marinalle, jolla oli vielä jotain suunnitelmia hänen varalleen. Itse olin pienen unenpuutteen vuoksi aika väsynyt, joten otin suunnaksi kämpän, ja päädyin tänne koomaamaan loppuillaksi.. :)